Liikunnan terveyshyödyistä puhutaan paljon, ja suomalaisia kannustetaan liikkumaan yhä enemmän. Kaikille liikuntaan osallistuminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa. Vaikka valtaosa vammaisista henkilöistä haluaisi harrastaa liikuntaa nykyistä enemmän (Ala-Vähälä ym. 2023), liikuntaharrastuksen aloittaminen tai ylläpitäminen voi vaatia tukea ja ratkaisuja, joita ei ole aina helposti saatavilla. Tämän seurauksena liikunta voi jäädä toteutumatta halusta huolimatta.
Liikuntaan osallistumista rajoittavat usein tiedon puute, sopivien palveluiden löydettävyys, harrastamisen kustannukset sekä ympäristöön liittyvät esteet. Moni ei tiedä, millaisia harrastusmahdollisuuksia tai tukipalveluita on tarjolla. Lisäksi liikuntaan liittyvän osaamisen taso vaihtelee urheiluseuroissa, vammaisjärjestöissä sekä kuntoutuksen ja terveydenhuollon palveluissa. Osaamisen saatavuudessa on myös alueellisia eroja, mikä voi johtaa eriarvoisiin mahdollisuuksiin löytää sopivia harrastusmahdollisuuksia ja saada niihin tukea. (Jaarsma ym. 2014; Menzies ym. 2020.)
Liikunnan apuvälineet avaavat mahdollisuuksia
Monelle toimintarajoitteiselle henkilölle liikunnan harrastaminen edellyttää tarkoitukseen soveltuvaa apuvälinettä. Tällaisia ovat esimerkiksi urheilupyörätuolit, nojapyörät, hiihtokelkat, maastoliikkumisen apuvälineet sekä näkövammaisurheilussa käytettävät erityisvälineet. Oikeanlainen apuväline voi mahdollistaa kokonaan uuden liikuntaharrastuksen tai tehdä jo tutusta lajista saavutettavamman. (Suomen Paralympiakomitea a; Tauria, Tero & Tulasalo 2019.)
Haasteena on kuitenkin usein välineiden korkea hinta. Yksittäisen liikunnan apuvälineen hankintahinta voi nousta useisiin tuhansiin euroihin, eikä välineen soveltuvuutta omaan käyttöön ole aina mahdollista arvioida ilman kokeilua. Tästä syystä lainaus-, kokeilu- ja vuokrauspalveluilla on tärkeä rooli liikunnan saavutettavuuden edistämisessä. (Suomen Paralympiakomitea a.)
Suomessa liikunnan ja vapaa-ajan apuvälineiden saatavuutta edistää Suomen Paralympiakomitea, jonka palvelun kautta käyttäjät voivat vuokrata ja kokeilla erilaisia apuvälineitä (Suomen Paralympiakomitea b). Tällaiset palvelut madaltavat harrastamisen kynnystä ja mahdollistavat uusien liikuntamuotojen kokeilemisen ilman suurta taloudellista riskiä. Samalla ne auttavat löytämään yksilölle sopivan välineen ennen mahdollista hankintapäätöstä.
Liikunnan mahdollistaminen on myös kuntoutusta
Liikunnan apuvälineitä tarkastellaan usein niiden hankintakustannusten kautta. Tällöin huomio kiinnittyy siihen, mitä väline maksaa tänään. Harvemmin pysähdytään pohtimaan, mitä maksaa se, että liikunta jää kokonaan toteutumatta.
Liikkumattomuus on yhteydessä heikompaan toimintakykyyn, suurempaan kuntoutuksen tarpeeseen ja lisääntyneeseen terveyspalveluiden käyttöön. Samaan aikaan liikunnan tiedetään tukevan fyysistä ja psyykkistä terveyttä, ylläpitävän toimintakykyä sekä vahvistavan osallisuutta yhteiskunnassa ja työelämässä. Näistä syistä liikunnan mahdollistamista voidaan tarkastella myös kuntoutuksen näkökulmasta. (Heron ym. 2016; Diaz ym. 2021; Martin Ginis ym. 2021; Hassett ym. 2024.)
Monissa Euroopan maissa liikunnan apuvälineitä tarkastellaan osana toimintakykyä tukevia palveluita muiden apuvälineiden rinnalla. Hiekkasen (2026) opinnäytetyönä toteutetun kansainvälisen vertailun perusteella esimerkiksi Norjassa liikunnan apuvälineet sisältyvät osaksi julkista apuvälinejärjestelmää yhdessä perinteisten pyörätuolien ja rollaattoreiden kanssa. Ajattelutavan taustalla on ymmärrys siitä, että aktiivinen elämäntapa voi vähentää myöhempää palveluntarvetta ja tukea itsenäistä selviytymistä.
Liikunnan apuvälineet eivät siis ole käyttäjälleen pelkkiä harrastusvälineitä. Parhaimmillaan ne mahdollistavat fyysisen aktiivisuuden, mielekkään sosiaalisen kanssakäymisen ja omannäköisen elämän. Siksi niiden arvoa ei tulisi arvioida vain hankintahinnan perusteella, vaan myös niiden tuottamien pitkäaikaisten hyötyjen näkökulmasta. (Hömppi & Piispanen 2022.)
Kirjoittajat:
Janne Hiekkanen on loppuvaiheen fysioterapeuttiopiskelija LAB-ammattikorkeakoulussa.
Sanna Kangas toimii LAB-ammattikorkeakoulussa lehtorina fysioterapian koulutusohjelmassa.
Lähteet
A.C. 2024. A man sitting on the ground next to a bike. Unsplash. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://unsplash.com/photos/a-man-sitting-on-the-ground-next-to-a-bike-RVzcooU_g14
Ala-Vähälä, T., Prinkey, V. & Roitto, R. 2023. Liikkujakysely soveltavan liikunnan kohderyhmille. Teoksessa V. Prinkey & R. Roitto (toim.) Liikuttaako 2023?: Toimintarajoitteisille henkilöille suunnatun Liikkujakyselyn ja Seura- ja yhdistyskyselyn raportti. Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 26. Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura.
Diaz, R, Miller, E., Kraus, E. & Fredricson, M. 2019. Impact of Adaptive Sports Participation on Quality of Life. Sports Medicine and Arthroscopy Review. Vol. 27 (2), 73–82. Viitattu 16.1.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.1097/jsa.0000000000000242
Hassett, L., McKay, M., Cole, J., Moseley, A., Chagpar, S., Geerts, M., Kwok, W., Jensen, C., Sherrington, C. & Shields, N. 2024. Effects of sport or physical recreation for adults with physical or intellectual disabilities: a systematic review with meta-analysis. British Journal of Sports Medicine. Vol. 58 (5), 269–278. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.1136/bjsports-2023-107123
Heron, N., Kee, F., Cuppes, M. & Tully, M. 2016. Correlates of sport participation in adults with long-standing illness or disability. BMJ Open Sport & Exercise Medicine. Vol. 1 (1), e000003. Viitattu 4.1.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.1136/bmjsem-2015-000003
Hiekkanen, J. 2026. Soveltavan liikunnan ja paraurheilun apuvälineet: Saatavuuden vertailu kolmessa maassa. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, fysioterapian koulutusohjelma. Viitattu 7.6.2026. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060522533
Hömppi, P. & Piispanen, T. 2022. Miljardin euron mahdollisuus: fyysinen aktiivisuus osaksi vammaisten ihmisten tukitoimia? THL. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://blogi.thl.fi/miljardin-euron-mahdollisuus-fyysinen-aktiivisuus-osaksi-vammaisten-ihmisten-tukitoimia/
Jaarsma, E., Dijkstra, P., Geertzen, J. & Dekker, R. 2014. Barriers to and facilitators of sports participation for people with physical disabilities: A systematic review. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports. Vol 24 (6). 871–881. Viitattu 5.9.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1111/sms.12218
Martin Ginis, K., van der Ploeg, H., Foster, C., Lai, B., McBride, C., Ng, K., Pratt, M., Shirazipour, C., Smith, B., Vásquez, P & Heath, G. 2021. Participation of people living with disabilities in physical activity: a global perspective. The Lancet. Vol. 398 (10298), 443–455. Viitattu 26.8.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/S0140-6736(21)01164-8
Menzies, A., Mazan, C., Borisoff, J., Mattie, J. & Mortenson, B. 2020. Outdoor recreation among wheeled mobility users: perceived barriers and facilitators. Disability and Rehabilitation: Assistive Technology. Vol. 16 (4), 384–390. Viitattu 4.1.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.1080/17483107.2019.1710772
Suomen Paralympiakomitea a. Paralympiakomitean apuvälinetoiminta. Paraurheilu.fi. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://www.paraurheilu.fi/fi/11/loyda-valineet
Suomen Paralympiakomitea b. Välineet.fi. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://valineet.paralympia.fi/24/valineetfi/
Tauria, T., Tero, S. & Tulasalo, A. 2019. Opas: Apu- ja toimintavälineitä vaikeasti vammaisille lapsille ja aikuisille. Tampere: Kehitysvammaisten Tukiliitto ry / Malike. Viitattu 11.6.2026. Saatavissa: https://www.tukiliitto.fi/wp-content/uploads/2019/11/malike_toimintavalineopas_taitto_lowres_web.pdf
