Öljyvahinkojen torjunta vaatii eri tahojen yhteistyötä

Suomessa ympäristön tilaa pidetään kansainvälisellä tasolla hyvänä (Ympäristöhallinto). Tästä huolimatta myös Suomessa ympäristön tilaa uhkaavat ilmastonmuutoksen ja erilaisten teollisten toimintojen päästöjen lisäksi erilaiset ympäristövahingot. Ympäristövahinko, eli toiminnasta aiheutuva ympäristömuutokseen johtanut vahinko (Ympäristöministeriö), voi kohdistua esimerkiksi maaperään, ilmaan, pinta- tai pohjaveteen. Öljy- ja kemikaalivahingot ovat yksi yleisimmistä vahinkotyypeistä. Suomen ympäristökeskuksen laatiman selvityksen mukaan Suomessa tilastoidaan vuosittain noin 3000 erilaista öljy- ja kemikaalivahinkoa, jotka vaativat pelastuslaitoksen toimenpiteitä. (Tuomainen ym. 2021, 15.)

Vahingontorjuntaan osallistuu monta eri viranomaista

Öljyvahinkoja voi tapahtua esimerkiksi liikenneonnettomuuksien seurauksena tai öljysäiliön täytön yhteydessä, yleensä inhimillisen erehdyksen vuoksi (Tuomainen ym. 2021, 21). Öljyvahingon sattuessa asiasta tulee ilmoittaa viipymättä hätäkeskukseen, sillä pelastuslaitoksella on ensisijainen vastuu pelastustoimista (Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus 2024). Pelastuslaitos vastaa niin sanotusta ensitorjunnasta. Ensitorjunnan päätyttyä siirrytään jälkitorjuntaan, josta vastaava viranomainen on se kunta tai kaupunki, jonka alueella vahinko on tapahtunut. Jälkitorjunnalla tarkoitetaan öljyvahingon torjuntaa, jota tehdään öljyn pilaaman maaperän, pohjaveden ja rannikon puhdistamiseksi ja kunnostamiseksi sen jälkeen, kun välttämättömät torjuntatoimet vahingon rajoittamiseksi ja öljyn keräämiseksi on tehty (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009, 3 §).

Pelastuslaitoksen ja kunnan lisäksi öljyvahinkojen torjuntaan osallistuu monia muita viranomaistahoja. Ympäristöministeriön tehtävänä on öljyvahinkojen torjunnan yleinen seuranta, ohjaus ja kehittäminen. Suomen ympäristökeskuksen tehtäviin kuuluu muun muassa öljyvahinkojen torjunnan ja alan ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen valtakunnallinen kehittäminen ja järjestäminen. Lisäksi Suomen ympäristökeskus huolehtii valtakunnallisen alusöljyvahinkojen torjuntavalmiuden ylläpidosta ja hankkimisesta. Alueellisesti öljyvahinkojen asiantuntija avun tarjonnasta, torjunnan järjestämisestä ja pelastuslaitoksen torjuntasuunnitelmien valvonnasta vastaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009, 6 §.).

Eri toimijoiden välinen yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää

Öljyntorjunnan kokonaisvaltainen vastuu jakautuu monelle viranomaistaholle. Edellä mainittujen tahojen lisäksi öljyntorjuntaan voi vahingon sattuessa osallistua myös muita yhteistyökumppaneita ja vapaaehtoisia, esimerkiksi WWF ja vapaaehtoinen pelastuspalvelu. Yhteistyö ja sen harjoittelu eri toimijoiden välillä on ensiarvoisen tärkeää. Öljyvahingon vakavuudesta riippuen torjuntatyö voi kestää tunneista kuukausiin tai jopa vuosiin. Vahingon seuraukset voivat olla ympäristölle huomattavat.