Omaehtoinen leikki lapsen kehityksen ja oppimisen tukena varhaiskasvatuksessa 

Iloa, osallisuutta ja oppimiskokemuksia  

Lapsen omaehtoinen leikki on hänen itsensä suunnittelemaa ja rakentamaa pitkäkestoista leikkiä. Leikillä on itseisarvo, mutta se myös kasvattaa ja opettaa (Vehkalahti & Urho 2013, 9). Leikin keskeisiä tekijöitä ovat leikkiaika ja -rauha, kasvattajan oma asennoituminen ja oman toiminnan kehittäminen sekä lasten osallistuminen toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen (Särkkä 2012, 67–69).  
 
Lapsen omaehtoisen leikin vaaliminen varhaiskasvatuksessa on merkityksellistä, koska leikin synnyttämän ilon ja riemun lisäksi sen lomassa harjaantuneita taitoja tarvitaan läpi elämän.   

Omaehtoinen leikki vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä. Leikin suunnittelu, leikkiympäristön rakentaminen ja välineiden valmistaminen kuuluu olennaisesti leikkiin (Helenius & Lummelahti 2013, 26). Tämä on vastapainoa nopeasti vaihtuvien leikkien, teollisten leikkivälineiden ja ohjattujen toimintojen keskellä.  

Kuva 1. Leikki tuottaa iloa ja harjaannuttaa elämässä tarvittavia taitoja. (Kuva: Noora Lindroos)

Yhdessä suunniteltu leikki kehittää lasten sosiaalisia taitoja  

Leikin yhteinen suunnitteleminen ja tekeminen kehittää lasten sosiaalisia taitoja, kuten esimerkiksi kuuntelua ja erilaisten näkemysten ymmärtämistä. Samalla lapset harjoittelevat dialogisen vuorovaikutuksen alkeita.   

Lasten leikissä syntyy oivalluksia ja kokemuksia. Jo leikin suunnittelussa on tärkeää toisen kuunteleminen ja mielipiteiden huomioon ottaminen sekä omien ajatuksien ilmaiseminen. Leikin edetessä lapset tarvitsevat neuvottelutaitoja ja toisen ihmisen ymmärtämistä. Omaehtoisen leikin lomassa lapset oppivat monia myöhemminkin tarvittavia vuorovaikutustaitoja. (Vehkalahti & Urho 2013,9.)  

Lasten välisten suhteiden varassa leikki-ideat syntyvät ja kehittyvät, roolit jakaantuvat ja lasten keskinäinen vuorovaikutus toteutuu (Helenius & Lummelahti 2013, 55). Leikissä on helpompi näyttää tunteita ja käsitellä ikäviäkin asioita (Jantunen ym. 2019, 184).   Ristiriidoiltakaan ei aina säästytä, mutta niiden selvittämistä opitaan pikkuhiljaa.   

Omaehtoisessa leikissä lapsella on mahdollisuus omiin valintoihin ja omien ideoiden kokeilemiseen. Tämä mahdollistuu, kun kasvattaja ei ohjaa, opeta ja auta liikaa. Omaehtoinen leikki on myös oiva tilaisuus sosiaalisten suhteiden rakentamiselle. (Kalliala 2012, 207.)  Yhdessä toimien, toista auttaen ja apua pyytäen opitaan tuntemaan päiväkotikaveriakin paremmin.  

Hyvinvointia ja voimavaroja elämän varrelle  

Leikkiminen tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia. Leikkijä kokee osallisuutta ja omana itsenään hyväksytyksi tulemista. Myönteiset leikkikokemukset vahvistavat minäkuvaa antaen selviytymiskeinoja arkeen. (Brotkin & Pasanen 2017, 28–29.) Omaehtoinen leikki opettaa kokonaisvaltaista tunneilmaisua – ilmeillä, eleillä, äänenpainoilla, toiminnalla, kehonkielellä, piirtämällä, laulamalla, liikkumalla ja leikkimällä voi puheen ohella ilmaista tunnetilaa. (Vuohelainen 2019, 22.)  

Omaehtoinen leikki kehittää tunnetaitoja, luovuutta, mielikuvitusta ja ongelmanratkaisukykyä sekä yhdessä leikkiessä sosiaalisia taitoja. Kukapa ei tarvitsisi näitä taitoja myös aikuisena?  

Kirjoittajat  
  
Noora Lindroos on LAB-ammattikorkeakoulun Lahden kampuksen sosionomiopiskelija.  

Anna-Maria Tokola on LAB-ammattikorkeakoulun Lahden kampukselta valmistunut varhaiskasvatuksen sosionomi. Opinnäytetyössään Lapset tahtipuikoissa opas omaehtoisen leikin tukemiseen varhaiskasvatuksessa he ovat tuottanut oppaan päiväkodille omaehtoisen leikin tukemiseen.  

Tarja Kempe-Hakkarainen toimii lehtorina sosiaalialan koulutuksessa LAB-ammattikorkeakoulussa Lahden kampuksella.  

Lähteet

Brotkin, H. & Pasanen, H. 2017. Leikin suoja: Ajatuksia leikin merkityksestä taidekasvattajan elämässä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Musiikin, taiteen ja kulttuurintutkimuksen laitos. [Viitattu 11.8.2020].  

Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/54079/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201705232471.pdf?sequence=1&isAllowed=y  
 

Helenius, A. & Lummelahti, L. 2013. Leikin käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.   

Jantunen, T., Suutarla, S. & Heino, N. 2019. Leikin taikaa – miksi leikki on niin tärkeää? Helsinki: Into kustannus Oy.    
 

Kalliala, M. 2012. Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.   
 

Särkkä, S. 2012. Leikin ohjaamisen merkitys päiväkodin kasvatustyössä. Pro gradututkielma. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. [Viitattu 11.8.2020].  
Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/83588/gradu05924.pdf?sequence=1  
 

Vehkalahti, R. & Urho, T. 2013. Leikki on totta! Näkökulmia vapaan leikin tukemiseen. Helsinki: Lasten keskus.   

Vuohelainen, E. 2019. ”Niin tai sit voi olla ihan, että ei oo kaveria” Lasten hyvinvointi vuoropäiväkodissa. Pro gradu – tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. [Viitattu 14.8.2020]. Saatavissa: https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/65515/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201909164161.pdf?sequence=1&isAllowed=y  

Linkit  

Lindroos, N. & Tokola, A.-M. 2020. Lapset tahtipuikoissa opas omaehtoisen leikin tukemiseen varhaiskasvatuksessa. Opinnäytetyö, AMK. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala, aikuissosiaaliohjauksen polku ja sosiaalipedagogisen varhais- ja nuorisokasvatuksen polku. [Viitattu 17.8.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020082119828  

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.