Sosiaalialan ammattilaisen tunnistettava hyvän arjen edellytykset

Sosiaalialalla tapaa satunnaisesti positiivisen syrjinnän käsitteen. Lainsäädännössä se tunnetaan positiivisena erityiskohteluna, jolloin tavoitteena on tukea jokaisen omannäköistä arkea.

Vahva syrjimättömyyden kielto tulee Suomen perustuslaista, joka korostaa ihmisten yhdenvertaisuutta sekä kieltää ketään syrjimästä (Oikeusministeriö 1999). Perustuslakia tulkitaan siten, että se kieltää käyttämästä mielivaltaa ja vaatii samanlaista kohtelua samankaltaisissa tapauksissa (Herne 2012; 50−52).

Yhdenvertaisuuslakiin on aukikirjoitettu käsite positiivinen erityiskohtelu: ”Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallinen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.”  (Oikeusministeriö 2014.)

Yhdenvertaisuussäännös lähtee siis ajatuksesta, että on mahdollista edistää tosiasiallista yhdenvertaisuutta. Erityiskohtelun ja syrjinnän erottaa se, että syrjintä on tietyn yksilön tai ryhmän asettamista etuoikeutettujen asemaan, mutta positiivisella erityiskohtelulla on tarkoituksena turvata jonkun toisen perustuslaillinen oikeuden toteutuminen.

Positiivista erityiskohtelua arjessa

Perustuslaki turvaa yhteiskunnan kehittymisen, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden, jotta saadaan turvattua heikommassa asemassa olevien kansalaisten oikeudet. Esimerkkinä positiivisesta erityiskohtelusta käytän omenoiden keräämistä korkeasta puusta. Näitä omenoita on keräämässä kolme henkilöä, joilla jokaisella on omat vahvuudet arjen sujumisessa.

Ensimmäinen henkilö pystyy keräämään omenat koriin kurottamalla omenapuun oksiin. Toinen henkilö ei omin jaloin ylety, vaan hän tarvitsee pienen ponnahduslaudan, laatikon, yltääkseen omeniin. Henkilön kaksi arki on sujuvaa ja hyvää, koska ponnahduslauta auttaa pärjäämään arjessa. Henkilö kolme puolestaan tarvitsee laatikon lisäksi avustajan, jotta omenoiden kerääminen onnistuu. Hänen arkensa on hyvää yksilöllisellä avulla, joka on juuri hänen tarpeisiinsa suunniteltu. Näin ollen kaikkien henkilöiden lopputulos, korillinen omenoita, on samanarvoinen eli yhdenvertainen. Positiivista erityiskohtelua saivat toinen ja kolmas henkilö, mutta palvelujen lopputulos, hyvä arki, on tässä kaikilla yhdenvertainen. 

Erityiskohtelun merkitys sosiaalipalveluissa

Jokaisen oikeusturvaan kuuluu, että oma asia tulee saada käsitellyksi asianmukaisesti viranomaismenettelyssä. Tasapuolisuus päätöksissä edellyttää, että merkitykselliset asiat ovat ratkaistavissa samalla tavalla.

Sosiaalityössä haasteena on merkityksellisten asioiden valinta. Merkitykselliset asiat ovat subjektiivisia, joten perustelu saattaa olla vaikeaa. Jokainen meistä elää omannäköistä arkeaan, joten vertailu asiakkaiden arjen yhtenäisyyksien löytämisestä on haasteellista. Sosiaalialan ammattilaisten on merkityksellisten asioiden arvioimisessa ylläpidettävä yhdenmukaista linjaa (Tuori & Kotkas 2016, 153.).

Yksilölliset, todelliseen tarpeeseen myönnetyt sosiaalipalvelut eivät syrji ketään, vaan antavat mahdollisuuden olla osa yhteiskuntaa. Sosiaalityössä tuleekin osata ymmärtää palvelujen merkityksellisyys asiakkaalle, osata sosiaalipalvelujen lakiperusteisuus, pystyä perustelemaan palvelujen tarve sekä ymmärtää asiakkaan elämän kokonaisuus.

Lähteet

Herne, K. 2012. Mitä oikeudenmukaisuus on? Gaudeamus.

Oikeusministeriö. 1999. Suomen perustuslaki 731/1999. Finlex. [Viitattu 29.9.2021]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731.

Oikeusministeriö. 2014. Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Finlex. [Viitattu 29.9.2021]. Saatavissa: https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20141325.

Tuori, K. & Kotkas, T. 2016. Sosiaalioikeus. Talentum Pro.

Kuvat

Kuva 1. Pixel2013. S. Hermann & F. Richter. 2017. Omenoita-punainen-kypsä. Pixabay. [Viitattu 29.9.2021]. Saatavissa: [A8] https://pixabay.com/photos/apples-red-apple-ripe-apple-orchard-2788599/

---