Suomalainen luonnossa liikkuminen arkipäiväistyy ja monimuotoistuu

Luonnossa liikkuminen vaikuttaa monin tavoin positiivisesti ihmisen hyvinvointiin. Fysiologisten hyvinvointivaikutustensa ohella luonnossa liikkumisen on todettu muun muassa alentavan stressitasoa, edistävän palautumista arjen kiireistä ja rentouttavan (Tyrväinen ym. 2007).

Covid-19-pandemian aikana yhä useampi meistä on hakenut hyvinvointia ja palautumista stressaavasta tilanteesta nimenomaan luonnosta. Luonnonvarakeskuksen tuore luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi -tutkimus (Neuvonen ym. 2022) luo kuvan suomalaisesta luonnossa liikkumisesta aikana, jolloin huoli maailmantilanteesta on noussut esille huomattavasti vahvemmin kuin aiemmin monen meistä elinaikana.

Lisää lyhytkestoisempia ulkoilukertoja

Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi osoittaa, että lähiluonnossa liikkuminen (kertoja/v) oli lisääntynyt huomattavasti. Vuonna 2020 lähivirkistyskertoja mitattiin 15‒74-vuotiailla suomalaisilla keskimäärin 181 kpl, kun vastaava luku kymmenen vuotta aiemmin oli 156 kpl.  Ulkoilukertojen määrän lisääntymisen vastapainona keskimääräinen ulkoilun kesto on lyhentynyt, ja vuonna 2020 noin 48 % ulkoilukerroista oli kestoltaan 1 h tai vähemmän (Neuvonen ym. 2022). Suomalainen luonnossa liikkuminen on siis arkipäiväistynyt.  Tavallaan se on myös muuttunut digitaalisesti osallistavammaksi ‒ jo yli puolet vastaajista käyttää tutkimuksen mukaan ulkoillessaan jotakin mobiililaitetta.

Monimuotoisia, yksilöllisempiä harrasteita

Mainittu tutkimus on jatkoa aiempiin vastaaviin Metsäntutkimuslaitoksen toteuttamiin tutkimuksiin (Sievänen & Neuvonen 2011, Sievänen 2001). Tutkimusdatan keruun pitkä aikajana antaakin erinomaiset mahdollisuudet tehdä johtopäätöksiä suomalaisen luonnossa liikkumisen kehittymisestä. Tutkimusdatan lisäksi paljon voi päätellä myös siitä, millaisia uusia detaljeja maamme johtavat luonnon virkistyskäytön tutkijat ovat halunneet kullakin ajanjaksolla kerätä.

Matkailun näkökulmasta LVVI-tutkimusten tuloksista kiinnostavaa tietoa antavat muun muassa luonnossa liikkumisen motiiveihin sekä muotoihin. Lähivirkistyksessä motiiveina korostuu fyysinen kunto ja stressistä palautuminen, kun taas kauemmas kotoa suuntautuvilla luontomatkoilla kauniit maisemat, rauha ja hiljaisuus saavat näitä huomattavasti suuremman painoarvon.

Matkailun muodoissa vuoden 2020 tutkimus tuo esille joitakin selviä muutoksia aiempaan. Lumilajien harrastaminen on pääsääntöisesti vähentynyt, mikä selittyy ainakin osin olosuhteisiin sekä harrastuspaikkoihin liittyvillä haasteilla. Painoarvoaan menettäneiden lajien tilalle on kuitenkin tullut uusia toimintamuotoja. Esimerkiksi frisbeegolf, geokätköily ja maastopyöräily ovat nousseet 20 vuodessa jo varsin näkyvälle paikalle suomalaisen luonnossa liikkumisen lajipalettiin (Neuvonen ym. 2022).    

Lähteet

LAB. 2022. Pyörämatkailijan Päijät-Häme. Hanke. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa https://www.lab.fi/fi/projekti/pyoramatkailijan-paijat-hame

Neuvonen, M., Lankia, T., Kangas, K., Koivula, J., Nieminen, M., Sepponen, A.-M., Store, R. &
Tyrväinen, L. 2022. Luonnon virkistyskäyttö 2020. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus
41/2022. Helsinki: Luonnonvarakeskus. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-429-6

Sievänen, T. (toim.) 2001. Luonnon virkistyskäyttö 2000. Summary: Outdoor recreation 2000. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja 802. 

Sievänen, T. & Neuvonen, M. (toim.) 2011. Luonnon virkistyskäyttö 2010. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute 212

Tyrväinen, L., Silvennoinen, H., Korpela, K. & Ylen, M. 2007. Luonnon merkitys kaupunkilaisille ja vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin. Teoksessa: Tyrväinen, L. & Tuulentie, S. (toim.) Luontomatkailu, metsät ja hyvinvointi. Metlan työraportteja 52: 57‒77. Viitattu 13.9.2022. Saatavissa http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2007/mwp052.htm