Tehdas- ja kokoonpanotyön fyysinen kuormitus tunnistetaan usein kokemuksen ja biomekaanisen tiedon kautta, mutta harvemmin sitä mitataan objektiivisesti. Työturvallisuuskeskuksen mukaan fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan liikuntaelimistöön sekä hengitys- ja verenkiertoelimistöön kohdistuvaan kuormitusta, joka voi olla työkykyä ylläpitävää tai haastavaa. Liiallinen kuormitus esimerkiksi toistuvien työliikkeiden tai hankalien työasentojen kautta on yhteydessä tuki- ja liikuntaelinoireisiin.
LAB-ammattikorkeakoulun toteuttamassa mittausprojektissa tarkasteltiin Haltonin sälepajan kolmen eri työpisteen työvaiheita yhdistämällä liikeanalyysiä ja lihasaktiivisuusmittauksia. Tavoitteena oli tunnistaa kuormittavimmat työvaiheet ja löytää konkreettisia kehityskohteita suunniteltua linjaston uusimista varten.
Mittauksissa hyödynnettiin muun muassa EMG-lihasaktiivisuusmittauksia, Xsens-liikeanalyysiä (Awinda 2026) sekä Scalefit-ohjelmistoa (Scalefit), joiden avulla pystyttiin arvioimaan nivelkulmia ja lihasaktiivisuutta eri työvaiheissa. Tämä yhdistelmä mahdollisti työn kuormituksen tarkastelun havainnointia tarkemmin. Työn fyysisen kuormituksen tunnistamiseen ja mittaukseen on hyvä hyödyntää nykyistä teknologiaosaamista pelkän havainnoinnin sijaan (Hilmi ym. 2025).
Taittovaihe kuormittaa eniten – mutta miksi?
Analyysi osoitti selkeästi, että työn kuormittavin vaihe oli levyn taitto- ja niittausvaihe. Työntekijät arvioivat sen kuormittavuudeksi jopa 3–8 asteikolla 0–10, ja mittausdata tuki tätä subjektiivista arviota.
Keskeinen löydös oli, että kuormitus ei synny pelkästään raskaasta työstä, vaan erityisesti ranteiden ääriasennoista, niskan pitkäkestoisesta eteen taivutuksesta ja toistuvista kuormitushuipuista (jopa yli 90 % maksimaalisesta lihasaktiivisuudesta).
Erityisen kiinnostavaa oli havainto siitä, että kuormitus ei rajoitu yhteen työvaiheeseen, vaan huippukuormituksia sekä kuormituksen kasaantumista syntyy pitkin työprosessia – esimerkiksi levyn käsittelyssä, kohdistuksessa ja niittauksessa. Ergonomian kehittämisessä ei täten riitä optimoida vain yksittäistä vaihetta.
Työtapa ratkaisee enemmän kuin luullaan
Yksi keskeisimmistä havainnoista oli työntekijöiden välinen ero. Samassa työtehtävässä kuormitus vaihteli huomattavasti riippuen työtavasta. Työntekijä, joka hyödynsi alaraajojen voimaa, ylävartalon painonsiirtoa ja neutraaleja nivelasentoja, kuormitti lihaksiaan selvästi vähemmän kuin pelkästään käsivoimaa käyttävä työntekijä. Yläraajojen laajat liikeradat ja samanaikainen lihastyö on todettu käden ja kyynärvarren rasitussairauksien keskeisiksi tekijöiksi (Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Käypä hoito -suositus 2024).
Ergonomia ei ole vain työpisteen ominaisuus, vaan myös työtapojen ja osaamisen kehittämistä. Työtapojen ohjaus ja harjoittelu voivat olla yhtä vaikuttavia kuin tekniset investoinnit.
Pienet muutokset – suuri vaikutus
Mittauksen perusteella tunnistettiin useita kehitystoimenpiteitä, joilla kuormitusta voidaan vähentää merkittävästi ilman suuria investointeja:
- työpisteen korkeuden säätäminen työntekijän pituuden mukaan
- materiaalien ja työkalujen sijoittaminen lähemmäs työaluetta
- työkierto kuormituksen tasaamiseksi
- työtapojen muuttaminen hyödyntämään kehon suuria lihasryhmiä.
Lisäksi todennettiin, että jo pelkästään työkalun etäisyys kehosta vaikuttaa kuormitukseen merkittävästi – vipuvarren kasvaessa kuormitus voi moninkertaistua.
Kohti dataohjattua ergonomiaa
Keskeinen johtopäätös on, että työergonomiaa voidaan kehittää huomattavasti tehokkaammin, kun päätökset perustuvat mitattuun tietoon. Data tuo näkyväksi kuormitustekijät, joita ei muuten havaita – ja mahdollistaa kohdennetut, vaikuttavat toimenpiteet (Hilmi 2025).
Samalla todentuu jo aiemminkin esille nostettu näkökulma: ergonomia ei ole pelkkä työhyvinvoinnin kysymys, vaan myös terveyden, tuottavuuden ja laadun kehittämisen väline.
Kirjoittajat:
Asko Kilpeläinen, lehtori (LitM), fysioterapeutti, LAB-ammattikorkeakoulu. Toimii TKI-projekteissa biomekaniikan ja työergonomian asiantuntijana.
Sanna Spets, lehtori (TtM), työfysioterapeutti, LAB-ammattikorkeakoulu. Toimii fysioterapian lehtorina sekä TKI-projekteissa työhyvinvoinnin, -kuormituksen ja -ergonomian asiantuntijana.
Lähteet
Awinda, MVN. 2026. High-stakes ergonomic assessment: Why motion capture quality matters. Viitattu 8.6.2026. Saatavissa https://www.xsens.com/resources/motion-capture-for-ergonomic-assessment-why-data-quality-matters
Hilmi, A.H., Hamid, A. R.A.& Ahmad, W. A, R. 2025. Occupational Biomechanics in Practice: A Review of Musculoskeletal Load Quantification Using EMG, IMU/Motion Tracking, and Ergonomic Interventions. Malaysian Journal of Ergonomics Vol. 7: 147–160. Viitattu 8.6.2026. Saatavissa https://doi.org/10.58915/mjer.v7.2025.2768
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen asettama työryhmä. (1.10.2024). Käden ja kyynärvarren rasitussairaudet. Käypä hoito -suositus. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 8.6.2026. Saatavissa www.kaypahoito.fi[HS4] [SS5]
Scalefit. Real-time digital ergonomics analysis. Viitattu 8.6.2026. Saatavissa https://www.scalefit.de/home.html
Työturvallisuuskeskus. Fyysinen kuormittuminen ja työergonomia. Viitattu 8.6.2026. Saatavissa https://ttk.fi/tyoturvallisuus/toimialakohtaista-tietoa/asiantuntija-ja-toimistotyo/fyysinen-kuormittuminen-ja-tyoergonomia-2/
