Työntekijän työhyvinvointi on tärkeä osa toimivaa ja innovatiivista työyhteisöä. Työhyvinvointiin vaikuttavat työ itsessään, työympäristö, työyhteisön vuorovaikutussuhteet, samoin työntekijän persoona ja mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhön (Laine 2017; Manka & Manka 2023). Työhyvinvointi heijastuu myös työntekijän fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn (Puttonen ym. 2016; Rantanen ym. 2017). Työntekijän ja työyhteisön on itse mahdollista vaikuttaa eri tavoin työhyvinvointiin (Puttonen ym. 2016).
Ammattitaidon häviäminen puhuttaa aikuispsykiatrian ja päihdekuntoutuksen työyhteisöissä
Työelämän jatkuvassa muutoksessa työ intensiivistyy eli vaatimukset työelämässä lisääntyvät (Mauno ym. 2022). Laitostasoinen aikuispsykiatrinen hoitotyö ja päihdekuntoutus vaativat työn luonteen vuoksi työntekijältä omia voimavaroja, osaamista ja omien rajojensa tuntemusta, jotta hoitosuhdetyöskentely toteutuu asianmukaisesti. Työntekijältä tämä vaatii kokonaisuuden hallintaa, asiantuntijuutta ja taitoa tavoittaa potilaan yksilölliset tarpeet. (Kärkkäinen 2013; Pennonen 2014.)
Tikan opinnäytetyössä (2024) kartoitettiin Etelä-Karjalan hyvinvointialueen aikuispsykiatristen osastojen ja päihdekuntoutumisyksikön työntekijöiden työn kuormittavia tekijöitä ja sitä, miten työntekijät voivat itse vaikuttaa sekä omaan että kollegoidensa työhyvinvointiin. Yhtenä keskeisimpänä tuloksena ja työhyvinvoinnin edistämisen kehittämisehdotuksena nousi esiin ammattitaidon häviämiseen vaikuttaminen. Teema puhuttaa työyhteisöissä sekä ajankohtaisena että tulevaisuuteen suuntautuvana huolena tilanteessa, jossa hoitoalalla on vakava ja yhä paheneva henkilöstövaje.
Ammattitaidon häviäminen näyttäytyy työntekijöiden kokemuksen perusteella erityisesti haasteina hiljaisen tiedon siirtymisessä, henkilöstövaihdoksissa tai henkilöstöresurssien vähäisyydessä, perehdytykseen liittyvissä haasteissa, ammattitaidon osaamisen kehittämisen tarpeena, työnkuvien laajentumisena sekä omahoitaja- ja tiimityöskentelyn tärkeänä osa-alueena. Hiljainen tieto käsittää tässä yhteydessä sen ammatillisen tiedon, jota työyhteisön sisällä on paljon ja joka on polveutunut eri työntekijöiden työkokemuksen sekä työyhteisön sisäisen toiminnan kautta vuosien aikana. (Tikka 2024.)
Hiljaisen tiedon siirtyminen tulisi turvata
Työntekijöiden tuottaman kehittämisehdotuksen mukaan hiljaisen tiedon siirtyminen työyhteisöjen sisällä tulisi turvata. Samoin hoitoprosesseista, hoitomalleista ja hoitosuunnitelmista tulisi tehdä näkyvämpiä.
Moniammatillisuuteen ja yhteistyön tekemiseen tulisi panostaa sekä kehittää omahoitaja- ja tiimityöskentelymallia. Parhaimmillaan tämä selkeyttäisi työnkuvaa, avartaisi näkökulmia, mahdollistaisi kollegoilta oppimisen ja mahdollisesti tekisi myös potilaan hoidosta tasalaatuisempaa. Kaikkinensa tällä nähtäisiin olevan positiivista vaikutusta työhyvinvointiin sekä yksittäisen työntekijän että työyhteisön näkökulmasta. (Tikka 2024.)
Kirjoittajat
Elina Tikka on sairaanhoitaja ja valmistuu keväällä 2024 LAB-ammattikorkeakoulusta tulevaisuuden johtaja sosiaali- ja terveysalalla (YAMK) -koulutusohjelmasta.
Anne Suikkanen toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.
Lähteet
johnhain. 2017. Hain, J. Kädenpuristus, tehdä yhteistyötä. Pixabay. Viitattu 10.3.2024. Saatavissa https://pixabay.com/fi/illustrations/k%C3%A4denpuristus-tehd%C3%A4-yhteisty%C3%B6t%C3%A4-2009195/
Kärkkäinen, M.-L. 2013. Työnohjaus psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Laadullinen haastattelututkimus. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/12822/urn_isbn_978-952-61-1180-3.pdf
Laine, P. 2017. Osaaminen, hyvinvointi ja sosiaalinen vastuu työorganisaatioissa. Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan julkaisuja C:21. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos. Viitattu 14.3.2024. Saatavissa https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/150784/Laine_Osaaminen_hyvinvointi_sosiaalinen_vastuu_tyorganisaatiossa.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Manka, M.-L. & Manka, M. 2023. Työhyvinvointi. 3., uudistettu painos. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy.
Mauno, S., Minkkinen, J., Feldt, T. & Herttalampi, M. 2022. Lisääkö työn intensiivistyminen työn imua? Tuloksia intensiivistymisen ilmenemismuodoista erilaisilla ammattialoilla. Työelämän tutkimus Arbetslivsforskning 20 (1) 2022. Viitattu 14.3.2024. Saatavissa https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/99318/68134
Pennonen, M. 2014. Päihdealan ammattilaisten käsitykset hyvästä ja huonosta hoidosta. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2014):3. Viitattu 11.3.2024. Saatavissa https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/116687/pennonen.pdf?s
Puttonen, S., Hasu, M. & Pahkin, K. 2016. Työhyvinvointi paremmaksi. Keinoja työhyvinvoinnin ja työterveyden kehittämiseksi suomalaisilla työpaikoilla. Työterveyslaitos. Viitattu 10.3.2024. Saatavissa https://core.ac.uk/download/pdf/43026193.pdf
Rantanen, M., Wallin, A. & Eskola, J. 2017. Työhyvinvointia työstä, työyhteisöstä ja elämän tasapainosta: Työhyvinvointiin liitetyt voimavarat ja kuormitustekijät sekä työhyvinvoinnin edistämisen keinot. Teoksessa Eskola, J. & Mäenpää, T. & Walli, A. (toim.) Eläytymismenetelmä 2017: Perusteema ja 11 muunnelmaa. Trepo – Institutional Repository of Tampere University. 220–246. Viitattu 14.3.2024. Saatavissa https://core.ac.uk/reader/250151756
Tikka, E. 2024. Työntekijöiden työhyvinvoinnin edistäminen voimavarakeskeisesti ja työntekijälähtöisesti Etelä-Karjalan hyvinvointialueen aikuispsykiatrian osastoilla ja päihdekuntoutumisyksikössä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Lappeenranta. Viitattu 10.3.2024. Saatavissa https://urn:nbn:fi:amk-202403174560
