Syyskuun 14.–16. päivä 2022 järjestettiin työelämän tutkimuspäivät Tampereella. Resilienssiä käsittelevä teemaryhmä osoittautui hyvin suosituksi – resilienssiä käsitteleviä abstrakteja esiteltiin useana päivänä peräkkäin. Tämä heijastaa kiinnostusta aihetta kohtaan. Teorian näkökulmasta resilienssi ja sen laajat määritelmät myös antavat tilaa monimuotoisille tulkinnoille. Yleisellä tasolla resilienssillä on viitattu ihmisten henkiseen pystyvyyteen hyvinvointinsa ylläpitämiseksi haasteellisissa tilanteissa.
Yksilön, ryhmän ja organisaation näkökulmat ovatkin varsin suosittuja lähestymistapoja resilienssiin, joskin myös ekosysteeminäkökulmasta tehtyjä tulkintoja on esitetty (mm. Malin 2022). Organisaatiotasolla resilienssi on määritelty kyvykkyydeksi ennakoida, sopeutua ja selviytyä erilaisista pääsääntöisesti toimintaympäristöstä nousevista kriiseistä (mm. Hillman 2020; Rodríguez-Sánchez ym. 2021).
Systeemitasolla (mm. Hosseini, Barker & Ramirez-Marquez 2016) resilienssi ulottuu useisiin organisaatioihin, jotka ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa paikallisella, alueellisella, kansallisella ja/tai globaalilla tasolla. Tämä näkemys soveltuu hyvin sote-palvelujärjestelmän johtamisen tutkimukseen. (Malin 2022.) Näkökulma poikkeaa ekologisesta tulkinnasta, jota edustaa esimerkiksi Nyströmin ja kumppaneiden (2019) esitys globaalin tuotannon ekosysteemistä.
![[Alt-teksti: Pyöreä kaavakuva, jossa sisäkkäisinä kehinä asioita englanniksi. Sisimpänä on harvestable biomass, seuraavalla kehällä sectors ja uloimpana drivers. Biomass-osioon kuuluvat food, fibre, fuel. Sectors-osioon kuuluvat crops, forestry, livestock, capture fishery ja aquaculture. Drivers sisältää osiot trade, technology, finance, climate ja demography. Kaikki osiot vaikuttavat toisiinsa ja osioiden osat myös toisiinsa, mikä on ilmaistu nuolikuvioin.]](https://blogit.lab.fi/labfocus/wp-content/uploads/sites/8/2022/10/608_2022_Monimuotoinen-resilienssi-tyoelamassa-1024x633.png)
Resilienssin johtaminen
Resilienssin johtaminen on ajankohtainen teema, tarkasteltiin sitä miltä tasolta tai näkökulmasta tahansa. Geopoliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne haastavat resilienssin edistämiseen. Esihenkilöiden ja johdon kompetenssia henkilöstön resilienssin edistämiseksi voitaisiin tukea tehostetusti sekä tutkinto-opetuksen osana että täydennyskoulutuksena, unohtamatta yksilöiden ja ryhmien tukea.
Samoin organisaation kestävyyden vahvistaminen myös toiminnan muilla osa-alueilla korostuu epävarmoina aikoina. Työelämän tutkimuspäivillä esiteltyjen abstraktien perusteella resilienssin tukemisen kentällä on tarjolla runsaasti toimijoita työelämätarpeisiin. Vetovoimaisen teeman opinnäytetöille ja TKI-hankkeille on nähtävästi myös yhä lisääntyvää kysyntää.
Kirjoittaja
Arja-Tuulikki Malin, HTT, KL, VM, on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori, joka opettaa johtamista hyvinvointialan YAMK-koulutuksissa. Hän on myös johtamisen tutkija ja kehittäjä.
Lähteet
Hillmann, J. 2020. Disciplines of organizational resilience: contributions, critiques, and future research avenues. Review of Managerial Science, 15(4), 879–936. https://doi.org/10.1007/s11846-020-00384-2
Hosseini, S., Barker, K. & Ramirez-Marquez, J. E. 2016. A review of definitions and measures of system resilience. Reliability Engineering & System Safety, Vol. 145, 47-61. https://doi.org/10.1016/j.ress.2015.08.006
Malin, A-T. 2022. Muutoksen hallinta ja resilienssin monet tulkinnat johtamisen näkökulmasta. Esitys teemaryhmässä Resilienssi työelämässä. 14.9.2022. Työelämän tutkimuspäivät 14.‒16. 9.2022.
Nyström, M., Jouffray, J-B., Norström, A.V., Crona, B., Søgaard-Jørgensen, P., Carpenter, S.R., Bodin, Ö., Galaz, V. & Folke, C. 2019. Anatomy and resilience of the global production ecosystem. Nature, Volume 575. Viitattu 2.10.2022. Saatavissa https://www.doi.org /10.1038/s41586-019-1712-3
Rodríguez-Sánchez, A., Guinot, J., Chiva, R., & López-Cabrales, Á. 2021. How to emerge stronger: Antecedents and consequences of organizational resilience. Journal of Management & Organization, 27(3), 442–459. Viitattu 2.10.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1017/jmo.2019.5
