Kaupunkimuotoilija kasvattaa ymmärrystä kulissien molemmin puolin

Kaupunki on kuin julkinen näyttämö, jonka kulisseja (kuva 1.) on lupa arvostella. Arvostelun kohteena on usein puuttuva penkki, pusikoitunut maisema tai epämääräinen hiekkakenttä, jolta aikoinaan purettiin päiväkoti, koulu tai kauppa. Tällaiset niin sanotut epäpaikat muistuttavat menetetystä elinvoimasta ja aiheuttavat huolta tulevasta. Katsoisitko itse näytelmää, jossa lasten sijaan heiluisi metrin mittainen horsma? Ehkä katsoisit hetken, jos olisi penkki millä istua. Ihmisillä on näet tapana hakeutua huonekalujen läheisyyteen, koska oman tilan luominen pienemmässä mittakaavassa on helpompaa. Ja mitä enemmän on penkkejä, sitä enemmän on ihmisiä.  Kaupungin kiinnostavin nähtävyys on eittämättä ihminen. (Gehl 2018, 17; 25; 137–139.)

Kuva on jaettu kahteen vaakaosaan, joista alempi vedenalainen osa edustaa organisaatiota ja ylempi näyttämöä. Keskellä kuviota on kolme timanttimaista kuviota, joita yhdistävät sillat. Nämä kolme timanttia kuvaavat kaupunkikehittämisen vaiheita. Meloja meloo kuvassa vaakaosien rajapinnassa.
Kuva 1. Kaupunki sisältää sekä julkisen näyttämö- että piilossa olevan organisaatiotason. Meloja kuvaa kaupunkimuotoilijan roolia vuorovaikuttajana ja kehittäjänä. (Kumpulainen 2022, 17)

Myös teatterissa tarvitaan penkki, jolta voidaan seurata, mitä näyttämöllä tapahtuu. Jos näytelmä ei ole kiinnostava, voidaan lavasteiden suunnittelu aloittaa tutustumalla paikan tarinaan. Käsikirjoituksen lisäksi lavastajan täytyy löytää näytelmän luonne, joka selviää seuraamalla harjoituksia. Istutaan alas, keskustellaan, havainnoidaan ja aistitaan.  Kun näytelmän luonne pikkuhiljaa kiteytyy, voidaan käteen ottaa kynä ja nippu paperia. Kynän ja paperin avulla tilaa, tunnelmaa ja toimintoja luonnostellaan, kunnes mielenkiintoisimmat ajatukset alkavat erottuvat joukosta. Lopulta ideat viedään kolmanteen ulottuvuuteen, missä niitä on mahdollista koskettaa. Pienoismallien avulla varmistetaan, että lavastus on kiinnostava, toimiva ja kannattava.

Kaupunkimuotoilija näyttämön ja organisaation rajapinnassa

Lavastajaa voidaan verrata kaupunkimuotoilijaan, jonka tehtävänä on varmistaa, että esitys on kiinnostava, ja että kokemukset tallennetaan organisaation suunnittelujärjestelmään kulissien taakse, niin sanotulle backstagelle (kuva 1). Backstagella tarkoitetaan organisaation toimintoja, jotka eivät näy asiakkaalle. Näyttämöllä (frontstage) puolestaan tarkoitetaan asiakkaan toimintoja palveluympäristössä. (Stickdorn ym. 2018, 54.) Kaupunkimuotoilija liikkuu näyttämön ja organisaation rajapinnassa kajakilla (kuva 1). Rajapinnassa liikkuessaan hän rakentaa vuorovaikutuskenttiä, muotoilee vuorovaikutuksessa syntyvää tietoa, meloo hiljaisen tiedon organisaatioon, yhdistää uuden tiedon vanhaan ja lopulta kasvattaa ymmärrystä kulissien molemmin puolin (Kumpulainen 2022, 54).

Backstagella on myös teatterissa suuri merkitys, siihen miten yleisö kokee esityksen ja se vaatii yllättävän suuren osan käytettävästä pinta-alasta. Backstagelle pitää mahtua lavastajan lisäksi poriseva kahvinkeitin, hylamaitoa ja kaurakeksejä – rekvisiittakasoja, tarpeistoa ja lähes sata rooliasua – supinaa, sääntöjä ja sähkötupakan savua – puoliksi pukeutuneita roolihahmoja, vuorosanoja tankkaavia ensikertalaisia ja muutama diiva – piuhoja järjestelevä valo- ja ääniteknikko sekä ohjaaja (kuva 2). Kaikelle pitää löytyä oma paikka, jotta nopeatempoiset vaihdot sujuvat huomaamattomasti. Kulkureittien pitää olla esteettömät ja turvalliset. Myös ääni- ja jopa tuulieristys tulee huomioida. Kaiken kukkuraksi yhdenkin näytöksen valmistelu vaatii satoja tunteja harjoittelua.

Näkymä teatterin backstagelle, jossa näyttelijät valmistautuvat esitykseen. Seinillä roikkuu vaatteita ja muuta rekvisiittaa. Oikealla puolella näkyy osa näyttämölavasta.
Kuva 2. Backstagella tarkoitetaan kaupunkisuunnittelussa organisaation sisäistä toimintaa. (Kuva: Noora Kumpulainen)

Organisaatiotaso (backstage) ja kaupunkinäyttämö (frontstage) yhdistyvät Tutkimusmatka kaupunkimuotoiluun. Tarina asukaslähtöisestä kaupunkikehittämisestä Heinolassa -opinnäytetyössä, jossa kaupunkimuotoilijan kokemukset ja havainnot tiivistyvät ymmärrykseksi kaupunkikehittämisen prosessista ja tulevaisuuden tavoitteista (Kumpulainen 2022).

Kirjoittajat

Eeva Aarrevaara toimii LAB-ammattikorkeakoulussa yliopettajana Kestävä kaupunkiympäristö -ohjelmassa ja saa työnsä puolesta tutustua erilaisiin ammatillisiin näkökulmiin YAMK-opinnäytetöissä, jotka eri tavoin sivuavat yhdyskuntasuunnittelun kenttää.

Noora Kumpulainen on amatöörilavastaja, joka työskentelee Heinolan kaupungilla kaupunkimuotoilijana. Taustalla kytee muotoilu- ja ympäristölähtöinen ajattelu. Hän on myös suorittanut ylemmän amk-tutkinnon Kestävä kaupunkiympäristö -ohjelmassa liittyen kaupunkimuotoilijan toimintaan Heinolan kaupungissa.

Lähteet

Gehl, J. 2018. Ihmisten kaupunki. Helsinki: Rakennustieto.

Kumpulainen, N. 2022. Tutkimusmatka kaupunkimuotoiluun. Tarina asukaslähtöisestä kaupunkikehittämisestä Heinolassa. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, teknologia. Lahti. Viitattu 11.5.2021. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202205097975

Stickdorn, M., Hormess, M., Lawrence, A. & Schneider, J. 2018. This is Service Design Doing. Applying Service Design Thinking in the Real World. A Practitioners’ Handbook. Sebastopol, CA : O’Reilly Media, Inc.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.