Perehdytysohjelma auttaa niin tulokasta kuin vakiväkeäkin

Perehdyttämisen kehittäminen opinnäytetyönä tuottaa toimeksi antavalle työpaikalle konkreettista hyötyä päivittäisjohtamisen tueksi. Tavoitteet voivat liittyä perehdyttämisen kehittämistarpeiden tunnistamiseen, perehdytysmateriaalin luomiseen, ohjeiden päivittämiseen sekä prosessia tukevien menetelmien kehittämiseen (mm. Ketola 2010; Törrönen 2019; Anttonen 2021). Perehdyttämistä työpaikoilla on tarkasteltu perinteisesti työnantajan velvoitteena, mitä ohjaa erityisesti työsopimus- ja työturvallisuuslait sekä laki yhteistoiminnasta yrityksissä (Kupias & Peltola 2009, 20–21).

Uudemmat näkemykset korostavat myös työntekijän vastuutta, jolloin dialogisuus, vastavuoroisuus sekä mentorointi näyttäytyvät onnistuneen perehdytysprosessin indikaattorina (mm. Eklund 2018, Onnismaa 2010). Konkreettisia perehdyttämisen ratkaisuja voidaan teoreettisesti tarkastella yhteisiä toimintatapoja ja oppimista edistävien jaettujen välineiden luomisena (Suntio 2005a; Suntio 2005b).

Etelä-Karjalan TYP:n perehdytysohjelman kehittäminen

YAMK-opinnäytetyössä (Wirman 2021) päivitettiin perehdytysmateriaali sekä luotiin malli perehdytysprosessin etenemiselle Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskukselle (TYP). Työyhteisössä haluttiin vaikuttaa työntekijäkokemukseen hyvän perehdytyksen avulla. Yksikössä nähtiin tärkeäksi selkeä ja henkilökohtainen perehdytysmalli, jossa myös uusi työntekijä pystyy vaikuttamaan omaan oppimiseensa. TYP:n toimintaperiaate nojaa monialaiseen yhteistoimintamalliin TE-toimiston, Kelan ja Eksoten välillä. Perehdytysohjelma suunnattiinkin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin Eksoten työntekijöille, mutta osa osiosta suunniteltiin myös muiden organisaatioiden käyttöön monialaiseen yhteistyöhön perehtymistä varten.

Wirman (2021) suunnitteli sähköisellä alustalla toimivan perehdytysohjelman. Sitä  lähdettiin toteuttamaan mallina, joka ei vähentäisi henkilökohtaista perehdytystä vastuuperehdyttäjän kanssa, vaan tukisi rinnalla perehtyjän itsenäistä etenemistä ja antaisi mahdollisuuden laatia omaa aikataulua materiaalien itseopiskelua varten.

[Alt-teksti: Piiroskaavio, jossa näkyy perehtyjä, esimies ja perehdyttäjä-mentori. Perehtyjän asioita ovat oppiminen, rooli ja luottamus, esimiehen vastuu, rakenteiden luominen ja johtamistyyli ja perehdyttäjä-mentorilla valmius perehdyttämiseen, kannustava ote, dialogisuus ja luottamuksen luominen.]
Kuva 1. Tavoitteiden ja tehtävien jakautuminen perehdyttämisessä. (Kuva: Maarit Wirman)

Sähköinen vaiheittain etenevä perehdytysohjelma vastasi palautekyselyn mukaan hyvin TYP:ssä tunnistettuja perehdyttämisen kehittämistarpeita. Perehdytysohjelma teki esihenkilöille näkyväksi perehdyttämisen laajuuden ja siihen tarvittavan ajan aiempaa paremmin, mikä tukee työajan suunnittelua. Työssään aloittava työntekijä pystyy mallin avulla opiskelemaan itsenäisesti perehtymistä tukevia materiaaleja ja ohjeistuksia. Sähköinen ohjelma toimii myös materiaalipankkina, johon voi halutessaan palata kertaamaan.

Kirjoittajat

Maarit Wirman on sosionomi (AMK) ja opiskelee LAB-ammattikorkeakoulun tulevaisuuden johtaja sosiaali- ja terveysalalla -koulutuksessa. Hän työskentelee sosiaaliohjaajana Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskuksessa, missä hänen tehtäviinsä kuuluu uuden työntekijän perehdytys sosiaalihuollon tiedonhallinnan, tietojärjestelmiin tutustumisen sekä sosiaaliturvan osalta.

Arja-Tuulikki Malin, HTT, KL, VM, on LAB-ammattikorkeakoulun lehtori, joka opettaa johtamista hyvinvointialan YAMK-koulutuksissa. Hän on myös sote-johtamisen tutkija ja kehittäjä.

Lähteet

Anttonen. H-M. 2021. Uusien esihenkilöiden perehdytys Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Opinnäytetyö. Sairaanhoitaja (YAMK). LAB-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 10.12.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021113022643

Eklund. A. 2018. Tervetuloa meille! : Uuden työntekijän perehdytys (1. painos.). Helsinki: Impact.

Kupias, P. & Peltola, R. 2009. Perehdyttämisen pelikentällä. Helsinki: Palmenia Helsinki University Press.

Olkkonen. P. 2020. Sairaanhoitajan perehdytys –  Kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. Hoitotyön koulutus, Sairaanhoitaja (AMK). LAB-ammattikorkeakoulu.  [Viitattu 10.12.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003163489

Onnismaa. J. 2010. Perehdytys todentuu vuorovaikutuksessa. Työelämän tutkimus, 8(1). [Viitattu 10.12.2021]. Saatavissa: https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87433/46334

Suntio. A-T. 2005a. Viranomaiset alueellista sosiaalipäivystystä kehittämässä: Yhteiset välineet kehittämisen keinona. Lisensiaatin tutkielma.  Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta.

Suntio, A-T. 2005b. Raportti kehittämisen välineenä. Teoksessa L. Vanhanen-Nuutinen & P. Lambert. (toim.) Hankkeesta julkaisuksi: kirjoittaminen ammattikorkeakoulun ja työelämän kehityshankkeissa. s. 112–123. Helsinki: Edita.

Törrönen. P. 2019. Verkko-oppimiseen perustuva työntekijän perehdytys. Opinnäytetyö. Sosiaali-ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen (YAMK). Saimaan ammattikorkeakoulu. [Viitattu 10.12.2021]. Saatavissa:
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2019052311627

Wirman, M. 2021. Etelä-Karjalan työvoiman palvelukeskuksen perehdytysohjelma.  Opinnäytetyö. Sosionomi. Tulevaisuuden johtaja sosiaali- ja terveysalalla (YAMK). LAB-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 10.12.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2021121526027

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *