Yhteisöllisyys palveluasumisessa ‒ monialaista näkemystä tuottamassa

KEKO-hankkeeseen (LAB 2023) liittyneessä työpajassa marraskuussa rakennettiin moniammatillisesti näkemystä yhteisöllisyydestä palveluasumisessa. Yhteinen yhteisöllisyys palveluasumisessa -työpajassa haettiin vastauksia siihen, miten yhteisöllisyyttä voi rakentaa, miten sitä voidaan ylläpitää sekä uudelleenrakentaa erilaisissa yhteisön muutostilanteissa. Osallistujista muodostui kaksi ryhmää, joissa molemmissa oli sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, palvelun tuottajia, tila- ja rakennussuunnittelija sekä senioreja.

Pelisäännöt ja toimintakulttuuri peruspilareina

Osallistujien näkemyksen mukaan yhteisöllinen toiminta lähtee asukkaista ja rakentuu spontaanisti yhteisön jäsenten kautta, mutta etenkin alkuvaiheessa nähtiin tarvetta yhteisökoordinaattorille. Yhteisökoordinaattori on ulkopuolinen taho, joka auttaa ja tukee yhteisöllisyyden rakentumisessa (Birck 2020). Yhteisökoordinaattorin käyttö herätti kuitenkin kysymyksen siitä, mitä yhteisöllisyydelle tapahtuu koordinaattorin poistuessa.

Tärkeäksi yhteisöllisyyden rakentumisessa nähtiin yhteisten pelisääntöjen luominen ja sitä kautta yhteisön toimintakulttuurin syntyminen. Yhteisön toimintaa suunniteltaessa olisi tärkeää huomioida se, että toiminta syntyy yhteisön jäsenten kiinnostuksen pohjalta ja toiminta takaa kaikille kokemuksen tarpeellisuudesta yhteisössä. Lisäksi fyysisen ympäristön tulisi tukea luontevia kohtaamisia.

Yhteisöllisyydessä nähtiin olevan myös haasteita. Haasteiksi kuvattiin yhteisön jäsenten erilaisuus; miten taataan kaikille oman mielenkiinnon mukaista aktiviteettia ja mikä tai kuka loppujen lopuksi ohjaa yhteisön toimintaa? Yhteisöllisyyden ei nähty sopivan kaikille, ja sen nähtiin saattavan herättää myös pelkoa oman yksityisyyden menettämisestä. Kuitenkin keskusteluissa todettiin, että yhteisöllisessä asumisessakin kaikilla on oma yksityinen tila, jossa saa olla omien tarpeidensa mukaisesti.

Kuva 1. Yhteistä näkemystä rakentamassa työpajassa. (Kuva: Matleena Takaluoma)

Yhteisöllisyys on kaikkien vastuulla

Vaikka keskusteluissa tuli esille yhteisökoordinaattorin tarve, nähtiin hänen roolinsa jäävän myöhemmässä vaiheessa kuitenkin taka-alalle ja vastuun yhteisöllisyyden ylläpitämisestä nähtiin kuuluvan jokaiselle yhteisön jäsenelle.

Muutostilanteet, esimerkiksi keskeisten jäsenten muutto, saattavat aiheuttaa pienen notkahduksen yhteisöllisyyteen, mutta tilannetta ei nähty mitenkään haastavana, mikäli yhteisöllisyys on jo ehtinyt rakentua. Tällöin uusien jäsenten perehdytys syntyneeseen toimintakulttuuriin ei ole ongelma. Muutenkin uudet yhteisön jäsenet nähtiin enemmänkin rikkautena; he tuovat uusia aktiviteetteja yhteisön arkeen. Osallistujat näkivät uusien yhteisön jäsenten perehdytyksen yhteisön toimintakulttuurin äärimmäisen tärkeänä.

Työpajatyöskentelyn tuotoksissa näkyi selkeä yhteys aamupäivän asiantuntijan, yhteisöpedagogi Riitta Birckin, pitämään alustukseen yhteisöllisyydestä ja sen ylläpitämisestä. Tämä herättääkin kysymyksen siitä, kuinka paljon aamupäivän asiantuntijaesitys vaikutti työpajatyöskentelyyn ja olisivatko tulokset olleet erilaisia ilman aamupäivän alustusta.

Seminaari- ja työpajapäivästä päällimmäisenä jäi mieleen, että yhteisöllisyyden rakentuminen vaatii tietoista toimintaa ja että rakentumisen peruspilari on yhteisön jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa ja heidän toiminnassaan. Myös senioreiden osallistuminen tapahtumaan toi arvokasta tietoa palvelujen tuottajille sekä sote-alan ammattilaisille.

Kirjoittaja

Matleena Takaluoma työskentelee hoitotyön lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä toimii asiantuntijana hankkeessa KEKO ‒ Kestävän palveluasumisen ekosysteemi (LAB 2023).