Kielitukikokeilu maahanmuuttajataustaisille hoitajille

Kielitaito kehittyy parhaiten vuorovaikutuksessa ja autenttisissa työelämän tilanteissa (Lehtimaja & Kurhila 2018). Monissa työyhteisöissä on kuitenkin havaittu, että maahanmuuttajataustaisen hoitotyöntekijän kielitaito ei kehity työssä, vaan se voi jopa taantua samanlaisina toistuvien työtehtävien vuoksi. Mikä ratkaisuksi? 

ELMA ‒ elinvoimainen ja monimuotoinen hoiva- ja hoitoala -hankkeessa (LAB 2023) jalkauduttiin Päijät-Hämeen alueen hoitoalan yksiköihin tukemaan sekä työyhteisöjä että maahanmuuttajia. Lehtiojan palvelukeskus oli yksi pilottiyksiköistä, jonka kanssa käydyssä aloituskeskustelussa nousi esiin tarve suomen kielen koulutuksesta maahanmuuttajataustaisille hoitajille, etenkin kirjaamiseen ja puhelimessa toimimiseen toivottiin tukea.

Kielituen toteutus 

Tukea lähdettiin suunnittelemaan ELMA-hankkeen hoitoalan ja suomi toisena kielenä asiantuntijoiden yhteistyönä 20 työntekijälle, joista suurin osa oli lähihoitajia ja muutama hoiva-avustaja. Kirjaamisen tuki päätettiin toteuttaa niin sanottuna vieritukena eli työntekijöiden tekemiä kirjauksia yhdessä tarkastellen ja pohtien toisen maahanmuuttajatyöntekijän, suomen opettajan ja hoitotyön asiantuntijan kanssa. Lisäksi pienryhmätapaamisissa harjoiteltiin kuvailevaa kirjaamista ja kirjaamisen kannalta keskeisiä kielen rakenteita harjoitustehtävien avulla.

Puhelimessa toimimista harjoiteltiin pienryhmätapaamisissa. Aluksi harjoiteltiin itsensä esittelyä selkeästi puhelimessa sekä omaisille soittamista erilaisissa hoitotyön tilanteissa. Harjoitustilanteissa omaisten reaktiot vaihtelivat asiallisesta hätääntyneeseen ja jopa aggressiiviseen, ja tavoitteena oli opetella rauhoittelemaan omaista sanallisesti ja pysymään myös itse rauhallisena.

Osallistujien toiveesta harjoiteltiin myös haastavampia tilanteita, kuten asukkaan menehtymisestä ilmoittamista ja raportin vastaanottamista. Harjoitukset toteutettiin niin, että yksi osallistujista soitti puhelun toisessa huoneessa olevalle kouluttajalle ja muu ryhmä sekä toinen kouluttaja auttoivat tarvittaessa. Puhelua kuunneltiin kaiuttimesta ja keskustelun kulkua ja tilanteeseen sopivia fraaseja pohdittiin yhteisesti puhelun jälkeen.

Havainnot ja palaute

Suurin osa kielitukeen osallistuneista työntekijöistä käytti kirjauksissa ulkoa opittuja tai mallista katsottuja lyhyitä fraaseja, jotka toistuivat kirjauksesta toiseen. Itsenäinen kirjallinen tuottaminen osoittautui haastavaksi ja herätti pohtimaan, miten jokapäivisistä toimista poikkeavat tilanteet pystytään kirjaamaan, kun mallifraaseja ei välttämättä ole. Puhelintilanteiden harjoittelussa korostui maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden tarve kysyä ja keskustella sanojen merkityksistä, suomalaisesta viestintäkulttuurista ja erilaisiin tilanteisiin sopivista ilmauksista. 

Työelämän tilanteisiin perustuvaan kielitukeen tarvitaan sekä hoitotyön asiantuntijaa että suomen kielen opettajaa. Ensiksi mainitun asiantuntemusta tarvitaan siihen, mitä voi sanoa tai kirjoittaa, ja jälkimmäisen siihen, miten asian voi ilmaista kielellisesti kehittyvään kielitaitoon sopivalla tavalla.

Palautteen perusteella osallistujat kokivat kielituen hyödylliseksi ja sen toivottiin jatkuvan työn ohessa. Harjoitusten työelämälähtöisyys oli tärkeää, mutta myös kielioppiasioiden kertaamisesta pidettiin. Kouluttajille antoisaa oli etenkin moniammatillinen yhteistyö ja motivoituneet osallistujat.

Lähteet

LAB. 2023. ELMA – Elinvoimainen ja monimuotoinen hoiva- ja hoitoala. Hanke. Viitattu 9.5.2023. Saatavissa https://www.lab.fi/fi/projekti/elma

Lehtimaja, I. & Kurhila, S. 2018. Sairaanhoitajan ammatillisen kielitaidon kehittäminen työyhteisössä. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9 (5). Viitattu 9.5.2023. Saatavissa https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-syyskuu-2018/sairaanhoitajan-ammatillisen-kielitaidon-kehittaminen-tyoyhteisossa