Simulaatiosta hyötyvät myös sote-alan ammattilaiset

Simulaation keinoin on mahdollista harjoitella hyvin epätodennäköisiäkin tilanteita sekä tilanteita, jollaisia työelämässä tulee eteen vain harvakseltaan. Simulaatioharjoittelulla voidaan hankkia kokemusta, joka hyvin rakennetun harjoituksen jälkeen vie tilannetta suotuisalla tavalla eteenpäin. (Blomgren 2015.)

LAB-ammattikorkeakoulun järjestämässä kardiologiseen hoitotyöhön erikoistunut osaaja -täydennyskoulutuksessa simulaatio-oppiminen on osa opetussuunnitelmaa. Täydennyskoulutukseen osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että simulaatio-oppiminen on tarpeellista ja korostivat sitä, että työelämässä harvemmin vastaantulevien tilanteiden simulointi on turvallinen tapa oppia toimimaan oikein vaarantamatta kenenkään turvallisuutta.

Simulaatioharjoittelulla pyrittiin vahvistamaan kardiologisen hoitotyön osaamista siten, että osallistujat saivat toimintamalleja elottomuuden tunnistamiseen, laadukkaaseen ja tehokkaaseen hoitoelvytyksen toteuttamiseen sekä varhaisen defibrillaation toteutumista hoitosuositusten mukaan. Harjoitukset vahvistivat myös tiimityöskentelyä ja antoivat varmuutta johtamiseen elvytystilanteissa.

[Alt-teksti: simulaatiotilassa on sairaalasänky, jossa potilasnukke, sekä erilaisia hoitotarvikkeita sängyn vieressä työtasolla, monitoreita ynnä muuta.] — Kuva 1. Mukkulan kampuksen simulaatiotilat saivat kiitosta osallistujilta. (Kuva: Anni Koponen)

Uuden oppimista ja vanhan kertaamista

Monet simulaatioon osallistuvista odottivat simulaatiolta hyvää kertausta jo aiemmin opittuun. Debriefingissä havaittiin, että vaikka aiemmin opitun kertaamista tulikin, niin monet myös saivat uusia eväitä omaan työhön, osa tutustui itselle aikaisemmin täysin vieraisiin hoitovälineisiin ja osa sai intoa oman työyksikön simulaatiokäytänteiden kehittämiseen. Tärkeää antia oli kokemusten jakaminen ryhmäläisten kesken: opiskelijakollegalta saattoi saada uusia kokemuksia omaan toimintaan, osa myös kyseenalaisti omia toimintatapojaan.

Oppimisen mahdollistaa huolellisesti suunniteltu simulaatiopedagogiikka (Dieckmann 2009), jonka myös osallistujat panivat merkille. Kokonaisuuden jakamisen pienempiin osiin koettiin helpottavan oppimista ja poistavan tilanteen tuomaa jännitystä. Tiloihin ja tavaroihin sai tutustua rauhassa, jolloin itse simulaatiotilanteessa pystyi keskittymään toimintaan eikä resursseja kulunut tavaroiden etsimiseen. Aikaa pohtimiseen ja keskusteluun oli varattu hyvin. Simulaatiotilanteiden jälkeinen purkukeskustelu auttoi synnyttämään oivalluksia omasta toiminnasta osana hyvin toimivaa ja kommunikoivaa ryhmää. Simulaation jälkeen myös koettiin innostumisen ja onnistumisen tunteita, ja monilla usko omaan osaamiseen vahvistui hyvän simulaatiokokemuksen myötä.

[Alt-teksti: harjoitusnukkeja ja torsoja työtasoilla, muilla pöydillä desinfiointitarvikkeita ja hoitotarvikkeita.] — Kuva 2. Osallistujat saivat aikaa tutustua välineistöön ja tiloihin ennen varsinaista simulaatiota. (Kuva: Anni Koponen)

Simulaatiopäivä ylitti odotukset

Kysyttäessä osallistujilta simulaatiopäivä ylitti monien odotukset. Kaikilla osallistujilla oli aikaisempia kokemuksia simuloimisesta, osalla myös negatiivisia. Lähes kaikkien osallistujien työpaikoilla järjestetään simulaatioharjoituksia vähintään kerran vuodessa. Osalla työnantajan järjestämään simulaatioharjoitteluun pääsyyn vaikuttivat työvuorot. Simulaatioharjoittelua työpaikoilla toivottiin järjestettävän useammin siten, että kaikilla olisi tasapuoliset mahdollisuudet osallistua harjoituksiin.

Jokainen koki oppivansa asiat paremmin käytännön harjoittelun kautta, mihin simulaatio onkin erinomainen menetelmä. Yhdistyväthän simulaatioharjoittelussa samanaikaisesti pohdinta ja tekeminen, päätösten teko ja niiden vaikutusten seuranta (Huotari & Kalalahti 2017).

Kiitosta saivat niin erinomainen täydennyskoulutuksen ryhmä, ammattitaitoiset kouluttajat kuin LABin Mukkulan kampuksen hyvät simulaatiotilat. Kardiologiseen hoitotyöhön erikoistunut osaaja -täydennyskoulutus järjestää simulaatiopäiviä myös tulevaisuudessa alkavissa toteutuksissa.

Kirjoittaja

Katja Puhakainen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina sairaanhoitajakoulutuksessa ja vastuuopettajana kardiologiseen hoitotyöhön erikoistunut osaaja -täydennyskoulutuksessa.

Lähteet

Blomgren, K. 2015. Simulaatiot – melkein leikkiä, melkein totta. Viitattu 22.1.2024. Saatavissa https://www.duodecimlehti.fi/duo12860

Dieckmann, P. 2009. Simulation is more than Technology – The Simulation Setting. Laerdal. 2011. Viitattu 22.1.2024. Saatavissa http://www.laerdaltraining.com/sun/enable/PDF/dieckman_article.pdf

Huotari, V. & Kalalahti, J. 2017. Työ, koulu ja simulaatio ammattiin oppimisessa. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 19(1), 47–55. Viitattu 22.1.2024. Saatavissa file:///C:/Users/z019616/Downloads/84808-Artikkelin%20teksti-126676-1-10-20190828.pdf