Entä jos luottaisimme osallistumisen voimaan?

Onko sinulla kokemuksia etäpalavereista? Oletko kiinnittänyt huomiota, miten ne rakentuvat? Oma havaintoni on, että etäpalaverit toistavat usein samaa kaavaa. Käsiteltävä sisältö vaihtuu palaverista toiseen, mutta asioiden käsittelytapa on samankaltainen: Alustus ja kommentit tiukassa etukäteen määritellyssä aikataulussa, sitten keskustelut ja kommenttien kahlaus, jos aikaa jää. Miten voisimme toimia toisin?

Ajattelutapamme arjessa

Daniel Kahnemann (2011) on nostanut yleiseen tietoisuuteen tapamme ajatella ensisijaisesti helpon, tutun ja turvallisen reitin kautta. Tämä järjestelmä 1 on automaattinen, nopea, usein tiedostamaton, vähän energiaa ja ponnistuksia vaativa. Vastaavasti järjestelmä 2 on ajattelun ajattelua, vaihtoehtoisten ajattelu- ja lähestymistapojen tietoista pohdintaa, ponnistelua vaativaa pinnistelyä.

Ihminen ajattelee, halusi hän sitä tai ei. Esa Saarinen (2021) on esittänyt, että kun kuitenkin ajattelemme, miksemme ajattelisi laadukkaammin. Hän perustelee ajattelun-ajattelun ja ajattelun-ajattelun-ajattelun tärkeyttä elämän laadun parantamisella. Vastaavasti voisi ajatella työyhteisön kontekstissa: Miksemme kehittäisi arjen ajattelua, ja arjessa usein toistuvia automaattisia toimintatapoja, jotta työyhteisö voisi paremmin?

Käsi tietokoneen ruudun läpi kättelee miestä ruudun ulkopuolella.
Kuva 1. Osallisuus etäkohtaamisissa paitsi vaatii, myös lisää luottamusta (Altmann 2021)

Asiakeskeisyydestä osallistujakeskeisyyteen

Tiimeistä toimeen -hankkeessa kehitetään osallistavia ja työelämälähtöisiä menetelmiä korkeakoulujen etäkohtaamisten tueksi erityisesti simulaatioita hyödyntämällä. Hankkeessa tehtyjen erilaisten kokeilujen kautta (ks. Suutari, 2022) herää ajatuksia osallistamisesta myös etäpalavereihin liittyen.

Simulaatiomenetelmä on yhteisöllinen vuorovaikutuksellinen kokemusperäinen kohtaaminen, jossa osallistujat ovat keskiössä (Niemi ym. 2020). Usein tyypillistä etäpalaveria leimaa ajatus tehokkuudesta ja tiedon kaikkivoipaisuudesta. Tämä johtaa alustuksiin ja tietopläjäyksiin, vuorovaikutuksen kustannuksella.

Simulaation logiikka on päinvastainen. Simulaation ydin on keskustelu, jaetut ajatukset ja näkemykset, jotka pohjautuvat ihmisten kokemuksiin ja käsityksiin. Keskustelu, jota toiset seuraavat, stimuloi keskustelua seuraavien ajattelua ja toimii triggerinä purkukeskusteluun (oppimiskeskustelu, debriefing). Purkukeskustelu, jossa tehdyistä havainnoista keskustellaan vuorovaikutuksessa, toimii tilaisuutena nostaa esiin myös ennalta valmisteltua, perinteisesti alustuksissa esitettävää tietoa.

Palaute menetelmän soveltamisesta on ollut erittäin rohkaisevaa. Menetelmä haastaa osallistujia aktiivisuuteen ja tuomaan julki omia ajatuksiaan. Mikä tärkeintä, osallistujat tulevat nähdyksi ja saavat kokemuksen siitä, että he ovat aktiivisia toimijoita. Simulaatiossa keskustelu ja näkemysten vaihto tulee ensisijaiseksi. Oppimiskeskustelussa tiedon jakamiselle on paikkansa, mutta vain, jos tilaa keskustelulta jää, tai mikäli keskusteluteemat sitä vaativat. On tärkeä huomata, että tieto astuu kuvaan mukaan vasta keskustelujen jälkeen tai niiden lomassa. Tämä korostaa vuorovaikutuksen ja osallistujien merkitystä.

Työelämä on pitkälti arkisia askareita, jotka arjessa toistuvat ja joita toistamme usein automaattisesti. Yksi mahdollisuus työelämän laadun parantamiseen on arjen asioiden kehittäminen, vaikkapa simulaatiomenetelmää soveltaen.

Osallistavat menetelmät vaativat luottamusta, mutta antavat myös mahdollisuuden osoittaa luottamusta osallistuviin ihmisiin. Jaana Venkula (2011, ss. 137-142) nostaa luottamuksen asiaksi, joka luo varmuutta epävarmuuteen. Tätä varmuutta ihminen muuntuvassa etäyhteisössä juuri nyt kaipaa. Entä jos lähtisimme lisäämään ja osoittamaan luottamusta osallistavilla menetelmillä jokapäiväisessä arjessa?

Kirjoittaja

Markus Kräkin on LAB-ammattikorkeakoulun Liiketoiminta-yksikön johtamisen lehtori, joka toimii asiantuntijana Tiimeistä toimeen -hankkeessa. Linkki Tiimeistä toimeen -hankkeen www-sivuille.


Lähteet 

Altmann, G. 2021. Kättely, kädet, kannettava tietokone, monitori. Pixabay. Viitattu: 9.2.2022. Saatavissa https://pixabay.com/fi/photos/k%c3%a4ttely-k%c3%a4det-kannettava-tietokone-3382503/

Kahnemann, D. 2011. Thinking, Fast and Slow. Penguin Books.

Niemi, S., Kräkin, M., Ikävalko, S. & Kantonen, M. 2020. Työyhteisösimulaatio. Käytäntölähtöisiä toimintatapoja yritysten yhteisölliseen kehittämiseen ja innovointiin. Viitattu 9.2.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-328-1

Saarinen E. 2021. ”The Last Time”- 1/8 Filosofia ja systeemiajattelu 2021. Aalto University. Viitattu 9.2.2022. Saatavissa https://www.youtube.com/watch?v=dshhM8NBZ4k

Suutari H. 2022. Simulaatio osana korkeakoulujen opetus- ja ohjaustyötä. LAB Focus. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.2.2022. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/simulaatio-osana-korkeakoulujen-opetus-ja-ohjaustyota/

Venkula, J. 2011. Epävarmuudesta ja varmuudesta. Helsinki: Lyhty ry.

Linkit

Linkki 1. LAB. 2022. Tiimeistä toimeen. Viitattu 11.1.2022. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/tiimeista-toimeen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *