Pitkittyessään työttömyys murentaa käsitystä omasta osaamisesta ja omista mahdollisuuksista. Kun työtä ei löydy yrityksistä huolimatta, omien vahvuuksien tunnistaminen vaikeutuu ja uudet mahdollisuudet voivat tuntua saavuttamattomilta. Juuri tällaisessa tilanteessa moni eteläkarjalainen työnhakija on tänään. Alueella eletään työelämän rakennemuutosten ja taloudellisen epävarmuuden aikaa, jotka vaikuttavat kokonaisiin aloihin ja ennen kaikkea työtä etsiviin ihmisiin.
Työttömyyteen liittyy edelleen vahva stigma
Työttömyyttä pidetään epätoivottuna tilana, johon liittyy erilaisia stereotypioita ja leimaavia käsityksiä. Työttömyyttä kokeneiden kertomuksissa nousevat esiin häpeä, ulkopuolisuuden tunne ja kokemus siitä, että oma asema yhteiskunnassa on heikentynyt (Näre 2022).
Tutkijat nostavat esiin myös ilmiön, jossa yhteiskunnan kielteiset käsitykset muuttuvat osaksi ihmisen minäkuvaa (Luukinen 2022). Pitkäaikaistyöttömyyden taustalla on usein rakenteellisia tekijöitä, kuten alueellisten työmarkkinoiden muutoksia, terveydellisiä haasteita tai kohtaanto-ongelmia. Silti työttömyys näyttäytyy helposti yksilön ongelmana. Vähitellen yhteiskunnan ja työelämän viestit voivatkin muuttua myös ihmisen omaksi käsitykseksi itsestään.
Tämä huomattiin myös Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hankkeessa (2023–2026, JTF), jossa kohdattiin yli 200 Etelä-Karjalassa asuvaa henkilöä. Oman osaamisen vähättely tai sen tunnistamisen vaikeus nousivat usein esiin, kun valmennustapaamisissa lähdettiin kartoittamaan osaamista ja sen hyödyntämisen mahdollisuuksia. (LAB 2026.)
Työttömyys alkaa ruokkia itseään
Pitkät työttömyysjaksot johtavat usein tilanteeseen, jossa yhteydet työelämään heikkenevät, osallistuminen koulutukseen vähenee ja usko tulevaisuuteen horjuu (Työ- ja elinkeinoministeriö 2019). Työttömyydestä puhuttaessa keskustelu kääntyy usein osaamisvajeisiin, koulutustarpeisiin tai työnhakutaitoihin. Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä, mutta ne eivät aina tavoita sitä, mitä tapahtuu ihmisen käsitykselle omasta osaamisestaan silloin, kun työllistymistä ei tapahdu yrityksistä huolimatta?
Kyse ei useinkaan ole motivaation puutteesta vaan siitä, että jatkuvat epäonnistumisen kokemukset heikentävät luottamusta omiin kykyihin.
Ongelmana ei aina ole osaamisen puute
Pitkäaikaistyöttömien joukossa on paljon koulutettuja, työorientoituneita ja motivoituneita ihmisiä, joilla on runsaasti työelämässä hyödynnettävää osaamista. Yleiset käsitykset pitkäaikaistyöttömistä eivät tee oikeutta heidän osaamiselleen tai kokemukselleen.
Keskustelussa korostuu usein se, mitä ihmisiltä puuttuu. Vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, miten paljon osaamista jää tunnistamatta ja hyödyntämättä. Ongelma voi olla myös se, että osaamista on sellaiselle alalle, jossa työtä ei enää ole tai joka on muuttunut niin paljon, että aiempi hankittu koulutus on vanhentunut.
Monella pitkäaikaistyöttömällä on runsaasti osaamista, joka on kertynyt työuran, arjen, harrastusten tai vapaaehtoistoiminnan kautta. Tätä niin sanottua nonformaalia osaamista voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa ja sanoittaa työnhaussa, koska sitä ei aina ole dokumentoitu tutkintoihin tai todistuksiin.
Työmarkkinoilla etsitään yhä useammin ihmisiä, joilla on valmiuksia oppia uutta, ratkaista ongelmia ja toimia osana työyhteisöä. Kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi. Moniin tehtäviin kasvetaan työn kautta, ja parhaimmillaan työnantaja tarjoaa tarvittavan perehdytyksen ja koulutuksen. Tärkeintä voi olla kyky oppia, halu kehittyä ja tunnistaa omat vahvuutensa.
Osaamisen tunnistaminen on myös uskon palauttamista
Kun ihminen alkaa itse uskoa kielteisiin käsityksiin itsestään, heikkenee usko siihen, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa tilanteeseen. Tutkimusten mukaan juuri tämä yhteys on merkittävä työllistymisen näkökulmasta. Kun luottamus omiin mahdollisuuksiin vahvistuu, myös aktiivinen työnhakukäyttäytyminen lisääntyy.
Tästä näkökulmasta osaamisen tunnistaminen ei ole pelkkä lomake tai kartoitusmenetelmä. Se on prosessi, jossa ihminen voi alkaa nähdä itsensä uudelleen osaavana, kykenevänä ja tulevaisuuteen suuntautuvana toimijana.
Plan B -hankkeen aikana tehdyt havainnot tukevat ajatusta siitä, että osaaminen tulee usein näkyväksi vasta vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Keskustelut, yhteinen tekeminen, vertaistuki ja pienet onnistumisen kokemukset voivat auttaa ihmistä tunnistamaan sellaisia vahvuuksia, joita hän ei itse enää huomaa.
Kirjoittaja:
Maina Seppälä, YTM, työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja on viime vuodet toiminut Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hankkeen projektipäällikkönä.
Lähteet
Freestocks.org. 2017. Artikkelikuva. Pexels. https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/woman-reading-a-book-287335/
Kurvinen, A., Jolkkonen, A., Lemponen, V. & Ylhäinen, M. 2019. Pitkäaikaistyöttömissä on työvoimapotentiaalia. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, TEM raportteja 2019:12. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 1.7.2026. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-400-6
Luukinen, J. 2022. Työttömyyden stigma: työttömyyttä kokeneiden kertomana. Kandidaatintutkielma. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 1.7.2026. Saatavissa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/136708/LuukinenJohanna.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Näre, SH & Näre, L. 2022. Työttömyys sattuu: Arjen kamppailuja työllistämistoimien rattaissa. Gaudeamus, Helsinki.
LAB. 2026. Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia. Hanke. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.7.2026. Saatavissa: https://lab.fi/fi/planb
