Työelämässä on paljon kehitettävää, mutta hukutammeko silti työpaikat liikaan kehittämiseen? Tämä ajatus iski minuun kesken Tuottavuuden monet kasvot -webinaarin, jonka johtajuuspaneeliin olin kutsuttuna. Helmikuun 10. päivänä 2021 pidetyssä tilaisuudessa tarkasteltiin yritysten tuottavuutta etenkin työelämän laadun moninaisista näkökulmista, joita tilaisuuden viisi järjestävää hanketta olivat olleet viemässä ammattikorkeakouluista työpaikoille.
Onko kognitiivinen ergonomia käsitteenä tuttu ja onko se otettu huomioon yrityksen työhyvinvointisuunnitelmassa? Ennen tätä kysymystä webinaarissa oli mainittu useita johtamiseen, työhyvinvoinnin kehittämiseen ja mittaamiseen liittyviä menetelmiä ja välineitä, joista jokaisella on oma enemmän tai vähemmän tutkittu apu työpaikoille. Nykyisen informaatioähkyn ja ”multitaskauksen” täyttämässä työelämässä toden totta tarvitsisimme kognitiivista ergonomiaa, joka Muistiliiton (2021) mukaan tarkoittaa ”työn sekä työvälineiden, -ympäristöjen ja -tapojen yhteensovittamista ihmisen tiedonkäsittelykykyjen ja -rajoitusten kanssa”.
Silti samalla voi paradoksaalisesti miettiä, mitkä käsitteet ja ismit vielä mahtuvat työpaikoille, kun siellä on jo todella paljon lakisääteisiä suunnitelmia, erilaisia johtamisen ismejä, itsensä johtamista, liikkeenjohdollisia oppeja sekä kehittämishankkeita, joilla jokaisella on omat tavoitteet ja menetelmänsä? Olemme kyllä hyviä tuottamaan erilaisia menetelmiä ja ismejä työelämän ja johtamisen kehittämisen käyttöön, mutta jotain sieltä on poiskin joskus otettava.
Työelämässä olisi tehtävää
Työn henkinen kuormitus ei ole ollut ainakaan laskusuunnassa. Kelan tilaston mukaan mielenterveyden häiriöiden perusteella maksettavat sairauspäivärahat ovat kasvaneet jo useamman vuoden kaikissa työikäisen aikuisväestön ikäluokissa sekä naisilla että miehillä (Blomberg 2020).
Tarve uudelle tutkitulle tiedolle on myös suuri. Sen sijaan voidaan miettiä, mitkä tieteelliset käsitteet on syytä viedä työpaikoille ja mitkä voi jättää tiede- ja kehittämisyhteisöjen hypisteltäviksi. Tästä näkökulmasta ammattikorkeakoulut, joiden tehtävänä on työelämää edistävä ja uudistava TKI-toiminta ovat tärkeässä asemassa.
Toimenpiteitä suunnitellessa sekä työpaikkojen että ulkoisten kehittäjien olisi myös hyvä hyväksyä työelämän kompleksinen luonne. Toisin sanoen pitäisi luopua kausaaliuskosta siihen, että tekemällä työpaikalla työelämän laatua parantavia temppuja, niistä väistämättä seuraa tavoiteltuja vaikutuksia. Tämä ei toki tarkoita kehittämisestä luopumisesta.
Työelämä tarvitsee kehittämistä, mutta kehittäminenkin vaatii kognitiivista ergonomiaa.
Kirjoittaja
Sari Niemi on LAB-ammattikorkeakoulun Liiketoimintayksikön kehittämispäällikkö, jonka leipälajeja ovat työelämän kehittäminen ja tutkiminen, viime aikoina muun muassa Hentu – Henkilöstötuottavuuden kehittäminen ja Asiantuntijatyön työhyvinvoinnin kehittäminen -hankkeissa. Edellä mainitut hankkeet olivat osaltaan järjestämässä webinaaria.
Lähteet
Blomberg, J. 2020. Mielenterveyden häiriöistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvu jatkuu jyrkkänä. Kelan tutkimusblogi. [Viitattu 25.2.2021]. Saatavissa: https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5168
Muistiliitto. 2021. Hyvä työ aivoille. [Viitattu 25.2.2021]. Saatavissa: https://www.muistiliitto.fi/fi/aivot-ja-muisti/aivoterveys/hyva-tyo-aivoille
Linkit
Linkki 1. Hentu. 2021. Etusivu. [Viitattu 11.3.2021]. Saatavissa: http://www.hentu.fi/
Linkki 2. LAB. 2021. Asiantuntijatyön työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kehittämishanke. [Viitattu 11.3.2021]. Saatavissa: https://lab.fi/fi/projekti/atk
Kuva
Shutterstock. Thinking-heads-icons-vector. [Haettu 18.3.2021]. https://www.shutterstock.com/fi/image-vector/thinking-heads-icons-vector-eps-10-117549529
