Sosiaali- ja terveydenhuolto elää jatkuvassa muutoksessa. Väestön ikääntyminen, henkilöstöpula, teknologian kehittyminen sekä asiakkaiden monenlaiset tarpeet haastavat hoitotyön ammattilaisia päivittäin. He kohtaavat työssään tilanteita, joissa vaaditaan nopeaa päätöksentekoa, vahvaa ammatillista osaamista sekä kykyä toimia paineen alla. Näiden vaatimusten lisäksi yhdeksi tärkeäksi taidoksi nostan myös resilienssin.
Mitä resilienssi on ja miten sitä voi vahvistaa?
Aiemmin resilienssi nähtiin yksilön kykynä kestää vastoinkäymisiä sekä selviytyä haastavista tilanteista. Nykyisin resilienssi ymmärretään laajempana dynaamisena prosessina. Se rakentuu henkilön ominaisuuksista, kokemuksista, voimavaroista, sosiaalisista suhteista, yhteisöllisestä tuesta sekä toimintaympäristön tarjoamista mahdollisuuksista. Keskeistä on myös henkilön kyky oppia kokemuksistaan, mukautua uusiin tilanteisiin sekä löytää muutosten keskellä uusia toimintatapoja. (Mäkipaaso 2021.)
Aarnisalo (2026) ja Nietosniitty (2026) määrittelevät resilienssin yksilön psyykkiseksi palautumiskyvyksi vaikeuksien kohdatessa. Laajemmin tarkasteltuna resilienssillä tarkoitetaan henkistä joustavuutta eli kykyä selviytyä haastavista tilanteista, sopeutua muutoksiin sekä ylläpitää toimintakykyä vastoinkäymisten aikana ja palautua niistä.
Resilienssiä voidaan vahvistaa ja sitä vahvistaa pitkälti samat asiat kuin ne, jotka tukevat muutenkin henkilön hyvinvointia. Yksilötasolla psyykkinen joustavuus ja usko omaan pystyvyyteen ovat tärkeitä resilienssiä vahvistavia tekijöitä. Sosiaalisen tuen merkitys korostuu, silloin kuin henkilö selviytyy suuremmista vastoinkäymisistä. Tämän vuoksi on tärkeää osata pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Lisäksi on tärkeää osata arvioida, millaista apua toivoo saavansa näissä tilanteissa. (Aarnisalo 2026.)
Hoitotyössä resilienssi tulisi ymmärtää myös yhteisöllisenä voimana sekä yhtenä johtamisen osatekijänä. Kollegoiden tuki tarjoaa hyvän mahdollisuuden jakaa ja tuoda esiin hoitotyössä esiin tulleita kokemuksia sekä purkaa stressiä. Tutkijoiden mukaan hoitotyön johtajilla on ammatillinen velvollisuus kasvattaa työntekijän, työyhteisön ja koko organisaation resilienssiä. (Grann 2020.)
Resilienssi hoitotyön koulutuksessa
Hoitotyössä resilienssi nousee esiin monin tavoin. Se auttaa hoitotyön ammattilaista kohtaamaan vaikeita asiakas- ja potilastilanteita, käsittelemään kuormittavia tilanteita sekä ylläpitämään työkykyä muutosten keskellä. Hoitotyön ammattilainen tarvitsee resilienssiä esimerkiksi silloin, kun työvuoro on kiireinen, resurssit ovat niukat tai kohdataan vakavasti sairastunut asiakas tai potilas. Hoitotyön ammattilainen ei ole työstä tulevalle kuormitukselle immuuni. Hoitajan tulee tunnistaa omat rajat ja tarvittaessa hänen tulee osata pyytää apua muilta.
Tulevaisuudessa hoitotyön ammattilaiset tarvitsevat kliinisen osaamisen rinnalle taitoja, jotka auttavat toimimaan jatkuvassa muutoksessa. Tämän vuoksi ajattelen, että resilienssin kehittäminen on tärkeä osa hoitotyön koulutusta. Hoitotyön opiskelijat voivat harjoitella resilienssiä simulaatioharjoituksissa sekä työelämään suuntautuvilla harjoittelujaksoilla.
LAB-ammattikorkeakoulussa simulaatio-opetusta on integroitu useisiin sairaanhoitajakoulutuksen opintojaksoihin. Lisäksi tutkintoon sisältyy yhteensä 75 opintopistettä kliinisiä harjoittelujaksoja työelämässä. Nämä harjoittelujaksot tarjoavat opiskelijoille hyvän mahdollisuuden kehittää ammatillista osaamistaan ja resilienssiään työelämäympäristöissä.
Resilienssi auttaa kohtaamaan hoitotyön haasteet
Hoitotyön näkökulmasta resilienssi on keskeinen taito, sillä hoitotyön ammattilaiset työskentelevät alati muuttuvissa ja kuormittavissa työympäristöissä sekä haastavien hoitotyön tilanteiden parissa. Näiden lisäksi hoitotyön tekijän odotetaan tekevän työtään yhä nopeammin.
Resilienssi tukee työssä jaksamista, vahvistaa psyykkistä hyvinvointia ja auttaa säilyttämään toimintakyvyn myös paineen, epävarmuuden ja muutosten keskellä ja vahvistaa kykyä kohdata haastavia asiakas- ja potilastilanteita.
Kirjoittaja:
Marjut Lintunen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hänen mielenkiintonsa kohteita ovat sisätauti-kirurgisen hoitotyön koulutuksen ja työelämälähtöisen koulutuksen kehittäminen.
Lähteet
Aarnisalo, P. 2026. Resielienssi ja onnellisuus. Duodecim terveyskirjasto. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/ont00012
Ann, H. 2021. Resilience. Artikkelikuva. Pexels. Saatavissa: https://www.pexels.com/photo/printed-text-on-blue-surface-6980428/
Grann, M. 2020. Hoitotyöntekijöiden resilienssi vanhustyön muutoksessa. Gerontologia 3/2020. Viitattu: 24.8.2026. Saatavissa: file:///C:/Users/z062090/Downloads/mrisnen,+keskusteluja_Mirva_Grann_korjattu.pdf
Mäkipaaso, H. 2021. Kotihoidon lähihoitajien resilienssi. Pro gradu tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Hoitotieteenlaitos. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa: https://erepo.uef.fi/server/api/core/bitstreams/e35541e7-ab3d-459c-905b-17863503c0e8/content
Nietosniitty, J. 2026. Mitä reliessi tarkoittaa? Opas kehittämiseen. Viitattu: 20.8.2026. Saatavissa: https://www.aichologist.io/fi/aiheet/resilienssi/mita-resilienssi-tarkoittaa/
