Systeemisellä toimintamallilla toimintakulttuurin muutosta lastensuojeluun

Lastensuojelun tilannetta on valtakunnallisesti selvitetty jo usean vuoden ajan. Pyrkimyksenä on ollut siirtää painopistettä korjaavasta toiminnasta ehkäisevään, mutta konkreettisia toimia tämän edistämiseksi on ollut liian vähän (Kananoja ym. 2013). Lastensuojelun uudistaminen vaatii toimintakulttuurin muutosta, ja lakiuudistuksilla sen uudistamiseen on rajalliset mahdollisuudet (Heinonen ym. 2018). Toimintakulttuurin muutosta haetaan valtakunnallisella lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmalla (LAPE), jossa muutosta rakennetaan laajan toimijajoukon voimin. Osana LAPE-hanketta käynnistettiin suomalaiseen lastensuojeluun systeemisen tiimimallin soveltaminen Isossa-Britanniassa kehitetyn Hackneyn mallin mukaisesti. (Kanaoja & Ruuskanen 2019.)  

KUVA 1. Lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa pyritään löytämään perheen voimavaroja ja vahvuuksia. (Kuva: Mikko Kauppi)

Systeemisellä toimintamallilla vahvistetaan asiakkaan osallisuutta  

Systeeminen toimintamalli on integroiva työtapa, joka perustuu moniammatilliseen lähestymistapaan. (Kananoja & Ruuskanen, 2019, 35.) Lastensuojelun systeeminen toimintamalli on tiimityötä, jossa lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on tukenaan moniammatillinen tiimi, johon kuuluu myös perheterapeutti. Systeemisen työskentelyn ytimessä on ratkaisukeskeinen, kunnioittava ja dialoginen vuorovaikutus asiakkaiden ja työntekijöiden välillä. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2020.) Systeemisellä toimintamallilla on tavoitteena varmistaa yhteistyö lapsen ja perheen kanssa, oikea-aikainen ja riittävä tuki ja apu sekä yksilöllinen asiakkaiden tarpeet huomioiva arviointi. Toimintamallilla pyritään ongelmakeskeisyyden sijaan löytämään lapsen, perheen ja lähiyhteisön voimavaroja ja vahvuuksia. Lapsi tai perhe nähdään osana suurempaa systeemiä. Tavoitteena on vanhemmuutta tukemalla tukea lapsen mahdollisuutta elää omassa perheessään, pyrkiä ymmärtämään lapsen arkea ja etsiä vastauksia lapsen lähiympäristöstä. (Lahtinen ym. 2017.) Toimintamallin ajatus on voimavarakeskeisyydessä ja moniammatillisuudessa, jota tukee eri asiakastyön tahojen yhteinen näkemys työskentelyn kohteesta ja tavoitteista (Trowler & Goodman 2012). 

Integraatiolla varmistetaan lastensuojelun laatua 

Tiimi tukee työntekijöiden päivittäistä asiakastyötä sekä toimii yhteisenä reflektoinnin ja oppimisen foorumina. Systeemisessä toimintamallissa hyödynnetään koko tiimin ja yhteistyöverkoston osaamista ja ammattitaitoa. (Aaltio & Isokuortti 2019.) Työskentely on moniäänistä ja moniammatillista yhteistyötä, jossa kysymysten esittäminen on keskiössä. Näiden kysymysten avulla pyritään selvittämään lapsen elämää: mistä siinä on kyse, mihin tarvitaan muutosta, keitä lapsen elämään kuuluu ja keitä siihen tarvitaan vielä mukaan. (Lyyra ym. 2020.) Systeemisen työmenetelmän säilyminen lastensuojelun mallina edellyttää sen aktiivista ja vahvaa integroimista organisaation rakenteisiin. Onnistuakseen organisaation ja johdon tulee sitoutua toimintamallin käyttöönottoon ja sen ylläpitämiseen. (Mäki-Fossi & Lindholm 2018.) 

Kirjoittajat: 

Laura Kauppi on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK-opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutuksesta. 

Pia Hotti on sosionomi (AMK) ja LAB-ammattikorkeakoulun sosionomi YAMK-opiskelija lapsi- ja perhepalveluiden kehittämisen koulutuksesta. 

Raija Hovi-Pulsa on LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan lehtori ja on kiinnostunut integratiivisten toimintamallien kehittämisestä lapsi- ja perhepalveluissa. 

Lähteet 

Aaltio, E. & Isokuortti, N. 2019. Systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotointi. Valta-kunnallinen arviointi. Raportti 3/2019. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-289-5 

Heinonen, H., Wilen, L., & Kallio, R. 2018. Mitä kuuluu lastensuojelu. Lastensuojelun uudistukset – liian pieniä tekoja. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 3/2018. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/Lastensuojelun-uudistukset-liian-pienia-tekoja.pdf 

Kananoja, A., Oranen, M. & Lavikainen, M. 2013. Toimiva lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013:19, Helsinki. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3611-9 

Kananoja, A. & Ruuskanen, K. 2019. Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Raportti 4/2019. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4026-0 

Lahtinen P., Männistö L., & Raivio, M. 2017. Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia. Keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 7/2017, Helsinki: Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. [Viitattu 2.11.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-827-2 

Lyyra, M., Tiirikainen, T., Tiensivu, P., Lahtinen, K., Tuhkanen, S., Siilin, K. & Olenius, A. 2020. Raportti systeemisen lastensuojelun toimintamallin pilotoinnista. Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä. Julkaisematon. 

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. 2020. Systeemisen lastensuojelun levittäminen ja juurruttaminen. SyTy!-hankkeen esittelysivu. [Viitattu 10.11.2020]. Saatavissa: https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/systeemisen-lastensuojelun-levittaminen-ja-juurruttaminen-syty- 

Trowler, I. & Goodman, S. 2012. A System Methodology and Child and Family Social Work. Teoksessa Goodman, S, Trowler, I. & Munro, E. 2012. Social work reclaimed. Lontoo: Jessica Kingslay publishers, 14-26. 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.